Yhteisillä pelisäännöillä kohti lähestyttävämpiä ryhmälenkkejä

Olen kuluneen vuoden aikana ohjannut kymmenittäin ryhmälenkkejä niin sorateillä kuin maastossakin. Olen ollut vetämässä sekä naisille suunnattuja että kaikille avoimia lenkkejä, jonka lisäksi osallistun säännöllisesti muiden vetämille ryhmälenkeille. Laajan pyöräilynohjaajakoulutuksen myötä olen myös kerännyt kirjallista palautetta vedoistani. Huomaan toistuvasti miettiväni, kuinka tarpeellista lopulta on erotella miesten, naisten ja muiden lenkkiporukoita keskenään. Mihin kuuluvat rauhallisemmin ajavat miehet, rajut muijat ja kaikki muu siltä väliltä?

Pyysin näihin kysymyksiin anonyymejä vastauksia Instagramissa, ja sain useita kymmeniä kommentteja aiheeseen liittyen. Tekstin lomassa esiintyvät sitaatit ovat suoria lainauksia saamistani vastauksista. Tarkoitukseni onkin nyt pureutua näiden kommenttien pohjalta aiheeseen. Tässä kirjoituksessa on hyödynnetty myös Suomen Pyöräilynohjaajien pyöräilynohjaajakoulutuksen materiaalia.

“Mä ajattelen, että nopeus ja kokemus ois ne määrittävät jutut.”

Hyvin pian on selvää, että ajatuksia ja kokemuksia ryhmälenkeistä on yhtä paljon kuin niihin osallistujia tai osallistumista harkitsevia. Jotkin teemat kuitenkin nousevat esiin muita useammin. Saamissani vastauksissa ylivoimaisen vallitsevana oli ajatus, että sukupuolijakoa tärkeämpiä mittareita ryhmälenkeillä ovat lenkin taso ja nopeus. Onkin syytä miettiä, kannattaako edes yrittää rakentaa kaikille sopivaa ryhmälenkkiä. Vähän kaikille on ei mitään kenellekään, eli keitä se silloin palvelee? Tämä puoltaa ajatusta siitä, että erilaisille vauhtiryhmille ja vaativuustasoille on paikkansa ryhmälenkkien kentällä. Ei ole myöskään mitään väärää siinä, että haluaa ajaa esimerkiksi vain naisporukalla.

“En oo superpyöräilijä, mut tykkään porukkalenkeistä. Sekalenkeillä aina alkaa vauhti nousta vetäjälläkin, ja sit urostellaan tuhatta ja sataa, ja alkaa ottaa päähän kärjessä kun tuntuu et tukkii tietä.”

Kommenteissa nousi useaan otteeseen esiin kokemus siitä, ettei ennalta sovitussa vauhdissa ole pysytty, mikä taas liitettiin monesti miesvaltaisiin lenkkeihin. Koettiin, että naiset pitävät useammin huolen kanssa-ajajista ja siitä, että vauhti pysyy sovituissa määreissä. Naisten ja muiden kuin miesten porukoissa tunnelmaa kuvailtiin kollektiivisemmaksi, lähestyttävämmäksi, yhdenvertaisemmaksi ja turvallisemmaksi.

Muutama kommentti nosti esiin sen, että myös miehille kaivattaisiin matalan kynnyksen ja letkeän meiningin lenkkejä. Yksi kertoi välttelevänsä ryhmälenkkejä, koska viihtyy mieluummin ystävän kanssa leppoisemmilla lenkeillä kuin nopeilla ryhmärykäisyillä. Toinen taas kokee paineita siitä, että hänen oletetaan ajavan kovaa, vain koska hän on mies.  Tietenkin myös naisia voi jännittää ajaa kovakuntoisten naisten seurassa. Me ollaan kaikki niin paljon muutakin kuin sukupuoli.

“Mua kiinnostaa vaan mikä vauhti ja että oikeasti pidetään huolta että kaikki pysyy messissä. Ei kiinnosta sukupuolet. Ja just ärsyttää se, että miehet automaattisesti olis nopeampia. Kyllä mua jännittää lähteä lenkille teidän kovakuntoisten naistenkin kanssa, jos en oo varma sovitusta vauhdista jne.”

Naiset toivat esiin, että heidän pystyvyydestään oli tehty oletuksia ainoastaan ulkoisen olemuksen perusteella. On oletettu, että he eivät pysy vauhdissa mukana, ja että heidän paikkansa on maastolenkillä heti vetäjän takana. Osa naisista koki myös joutuneensa arvostelluksi ja tyhmänä kohdelluksi miesten toimesta. On tärkeää muistaa, että hyvää tarkoittava neuvo voi jossain tilanteissa tuntua ikävältä mansplainaamiselta. Sen sijaan, että sivusta seuraajana antaa neuvoja pyytämättä, voi vaikka kysyä: “Tarvitsetko apua?” tai “Voinko auttaa?”

Toisaalta taas kaikille avoimet ryhmät nähtiin paikkana vähentää ennakkoluuloja sukupuolen perusteella tehdyistä oletuksista. Etenkin harrastusta aloittelevalla, tai aina yksin ajaneella naisella voi olla korkea kynnys lähteä miesvaltaisen porukan lenkille mukaan. Muiden kuin miesten lenkki voi siis toimia oivana harjoitusalustana kokemuksen ja kunnon kartuttamiselle ennen kaikille avoimelle ryhmälenkille osallistumista.

“Vähän kyllä meinaa nolottaa, kun ei omista pyöräilykenkiä tai pyöräilypaitaa. Niin ehkä ennakkoluuloisesti ajattelee että naisten lenkillä ilmapiiri voisi olla rennompi.”

Kommenteissa ilmeni myös paineita siitä, että ryhmälenkille osallistuminen edellyttäisi tietynlaista pyörää, vaatteita ja muita varusteita. Loppujen lopuksi tärkeintä on kuitenkin se, että edellä mainitut ovat tarkoitukseen sopivia. Ymmärrän täysin varusteista johtuvan paineen, vaikka itse olin eri lajien varuste-etiketeistä täysin tietämätön ensimmäisille ryhmälenkeille osallistuessani. Pyristelin gravel-lenkilllä porukan perällä aivan tyytyväisenä (okei, välillä vähän tuskaisenakin) cyclocross-pyörälläni, jossa oli lajille ominaisesta poikkeavan kapeat renkaat. Lisäksi heinäkuun helteilläkin pyörässäni oli kiinni täyspitkät lokasuojat ja tarakka. Ja tässä sitä edelleen ollaan!

Vinkkejä ryhmälenkin osallistujalle

• Varmista, että pyöräsi toimii kuten pitää
• Varmista, onko tapahtuman kuvauksessa mainittu keskinopeus tai kuvailtu vaativuus sinulle sopiva. Kysy järjestäjältä lisätietoja ja käy tarvittaessa testilenkillä: kokeile, kuinka pitkälle pystyt ajamaan yhdessä tunnissa!
• Pidä huoli riittävästä energiansaannista ja nesteytyksestä ennen lyhyttäkin lenkkiä ja sen aikana. Varustautumiseen ja energiansaantiin liittyvät tekijät ovat erittäin yksilöllisiä ja vaihtelevat sen mukaan, millainen kuormitus on luvassa.
• Muistathan ottaa myös sääolosuhteiden vaikutuksen huomioon koko lenkin ajalta, ja varata mukaan lämmintä vaatetta tarvittaessa.
• Pidä huoli myös kaverista!

Kommunikaatio ja sopiminen

“En oo uskaltanu noille ryhmälenkeille kun oon pelänny että vauhti on liian kova. No drop on kiva juttu mutta kukaan ei haluu olla se tyyppi jonka takia kaikki joutuu venaamaan.”

Sama lenkki voi olla jollekulle kevyttä jalkojen pyörittelyä, ja toiselle taas oman jaksamisen äärirajoilla taistelemista. Mikään ei estä näiden kahden ajamista samalla lenkillä, kunhan jokainen tietää, mihin on tullut ja näin ollen on pystynyt varautumaan asianmukaisella tavalla.

“Loppujen lopuksi tärkein asia on kommunikaatio! Tehdään heti lähtiessä, tai ehkä jopa koolle kutsuessa selväksi, mitkä ovat lenkin keskari- ym. tavoitteet. Ja ylipäänsä muutkin lenkin ajatellut speksit. Ja toki se, että niistä pidetään myös kiinni.”

Niin, ne sopimukset. Se, että lenkin spekseistä kerrotaan kattavasti etukäteen, on omiaan madaltamaan kynnystä osallistua. Kunkin lenkin kannalta oleelliset tiedot ja muut käytännöt, kuten käytettävät käsimerkit, on syytä vielä kerrata porukalla ennen lähtöä ja varmistaa, että homma on kaikille ok. Näin syntyy sopimus siitä, mitä ja miten ollaan lähdössä ajamaan. Kyse on pitkälti myös itsestäänselvyyksien sanomisesta ääneen.  Jollekulle voi olla itsestäänselvyys, että esimerkiksi haastavamman laskun tai vapaan vauhdin osion jälkeen pysähdytään ja otetaan porukka kasaan turvallisessa paikassa. Siitä huolimatta näistä kannattaa mainita ääneen.

Ryhmässä ajamiseen, kuten pyöräilyyn yleensä, liittyy kuitenkin muuttujia, jotka on huomioitava ja tarvittaessa reittiä tai vauhtia on mukautettava. Näitä muuttujia omat esimerkiksi kalustorikot sekä kuskien jaksamiseen ja kipuihin liittyvät seikat. Ennen lähtöä on myös hyvä hetki sanoittaa, miten toimitaan esimerkiksi teknisten haasteiden tullen, jolloin koko ryhmä saadaan sitoutumaan toimintatapaan.

Muutaman tunnin mittaisesta yhteislenkistä olisi hyvä kertoa etukäteen tapahtuman keskeiset tiedot, vastuut sekä taito-, kunto- ja varustevaatimukset. Näihin sisältyvät ainakin seuraavat:

• Pyöräilylaji
• Lenkin kesto ja matka
• Lähtöaika ja paikka
• Lenkin vaativuustaso
• Kuvaus reitistä ja maastosta sekä mahdollisista tauko- ja tankkauspaikoista
• Olosuhteet ja mahdollinen säävaraus

Ryhmälenkin vetäjän rooli

“Naisena häpeän helpommin miesten seurassa osaamattomuuttani tai huonommuuttani.”

Siinä missä ohjaaja suunnittelee ja vetää lenkin, vastaa hän myös osallistujien turvallisuudesta ja viihtymisestä. Ryhmän vetäjä on avainasemassa yhteisöllisen tunnelman luomisessa. Hän toivottaa osallistujat tervetulleeksi, ja kertoo tulevasta lenkistä avoimesti ja rehellisesti. Ennen lähtöä on myös hyvä kysyä, onko mukana ensikertalaisia. Vetäjän vastuulla on myös pitää huoli siitä, että pysytään esimerkiksi siinä nopeudessa, mistä on alunperin sovittu. Mikäli paine vauhdin nostamisesta kasvaa, on vetäjän tarvittaessa jopa muistutettava ryhmää sovitusta nopeudesta. Etenkin vauhdin nostamisen suhteen pitää olla erittäin varovainen, sillä ryhmässä ihmiset saattavat ajaa kovempaa, kuin mitä normaalisti ajaisivat. Näin ollen jaksaminen voi olla koetuksella, ja sitä voi olla vaikea havainnoida. Ryhmän ohjaajan tehtävä voidaankin pitää niiden puolen pitämistä, jotka sitä tarvitsevat.

Kaikkea vastuuta ei kuitenkaan voi sysätä lenkin vetäjälle, sillä yhteisten sopimusten noudattamisesta on vastuussa kukin tahollaan. Jokaisen osallistujan turvallisuudesta taas on vastuussa jokainen. Käytännössä se voi tarkoittaa vaikka juoma- tai evästauon ehdottamista silloin, kun huomaat kanssa-ajajan väsyvän tai puheensorinan hiljenevän. Ajon aikana voi myös huikata eteenpäin pyynnön tiputtaa vauhdista naksun verran pois. On äärimmäisen tärkeää muistaa, että se, että kukaan ei valita ajon nopeudesta tai reitin haastavuudesta, ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö jollakulla voisi olla haasteita pysyä mukana.

Ryhmälenkin vetäjän on myös hyvä kiinnittää huomiota kommunikaatioon. Mikäli huomaat vauhdin tai vaativuuden olleen ennalta sovittua kovempi, kysy: “Huomasin, että mentiin vähän kovempaa kuin mitä sovittiin. Miltä tuntui?” sen sijaan, että toteaisit: “Ei varmaan haitannut, että mentiin vähän kovempaa?” Avoimet kysymykset antavat osallistujille tilaa vastata omin sanoin. Osallistujien kuulemisen lisäksi myös kannustukselle on paikkansa.

Vinkit ryhmälenkin vetäjälle

• Vältä olettamasta mitään: kysy mieluummin
• Kysy avoimia kysymyksiä, jotka eivät johdattele
• Pidä taukoja ja tarkastele ryhmän tilannetta
• Pidä aina heikomman puolta
• Kehu ja kannusta!

Kun yhteiset pelisäännöt on selvillä ja kommunikaatio pelaa, on ajaminen kivaa!

Lopuksi

Voisin kirjoittaa ja puhua tästä aiheesta loputtomiin, sillä samat teemat ovat olleet isosti esillä niin entisessä työssäni sosiaali- ja terveysalalla kuin harrastusten parissa. Lopulta onnistuneen ryhmälenkin ydin on samoissa asioissa, jotka pätevät myös elämän muilla osa-alueilla: yhteisissä sopimuksissa, hyvässä johtamisessa ja ryhmän toimimisessa toisiaan tukien. On erittäin ok ajaa omassa tutussa porukassa, mutta jos tavoitteena on saada lenkeille mukaan uusia kasvoja, on yllä mainittuihin seikkoihin hyvä kiinnittää huomiota. Kyse ei ole ainoastaan kokemattomampien saamisesta mukaan toimintaan, vaan siitä, että uudet kasvot kokevat mukavaksi ja turvalliseksi tulla toimintaan mukaan. Yhteisten pelisääntöjen kertaaminen ei ole keneltäkään pois, eikä se tarkoita sitä, että tekemisestä katoaa hauskuus. Osallisuuden kokemus on tärkeässä asemassa siinä, tuleeko kyseinen henkilö enää toista kertaa ryhmälenkille mukaan.

Linkkejä:

Suomen Pyöräily on koostanut artikkeliinsa (2024) ryhmäajon perusteita sekä vinkkejä turvalliseen ja onnistuneeseen pyöräilykokemukseen ryhmässä: https://pyoraily.fi/uutiset/ryhmaajon-turvallisuus-ja-pyorailyn-kasimerkit-aloittelijalle/

Blogitekstini viime keväältä liittyen ryhmälenkkien antiin: https://www.kuralappa.fi/kaikki-jutut/yhdessa-tekemisesta-lisaarvoa-harrastukseen/

Yhdessä tekemisestä lisäarvoa harrastukseen