Yhdessä tekemisestä lisäarvoa harrastukseen

Kuva: Mikko Sten
Kuraläpän podcastissa juteltiin hiljattain siitä, minkälaista on olla naisena töissä pyöräkaupassa. Työkentän lisäksi toimiminen miesvaltaisella alalla herättää keskustelua myös harrastajien parissa. Vaikka pyöräily vetääkin puoleensa runsaasti muitakin kuin miehiä, tulee pyöräilytapahtumien, kilpailujen ja ryhmälenkkien kuvastosta helposti varsin yksipuolinen mielikuva. Onneksi tähän on kuitenkin herätty, ja pyöräilyn eri alalajien ympärille on muodostunut naisten omia pyöräilyseuroja sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattuja yhteisöjä. Näiden takana ovat ne, jotka haluavat aktiivisesti madaltaa kynnystä osallistua yhteiseen toimintaan, verkostoitua ja päästä oppimaan uutta yhdessä.

 

Miksi on tärkeää, että naisille järjestetään omia tapahtumia pyöräilyn ympärille?

Olen muutaman viime vuoden aikana keskustellut monien naisten kanssa pyöräilystä, ryhmälenkeistä ja tapahtumista. Keskusteluissa ovat toistuneet epävarmuus omasta osaamisesta sekä ikävä ajatus siitä, että olisi muiden tiellä, olisi liian hidas tai että sormi menisi suuhun teknisen vastoinkäymisen tullessa vastaan. Nämä ajatukset ovat itselleni tuttuja vuosien takaa, mutta olen päässyt näistä ajatuksista eroon sillä, että olen aktiivisesti osallistunut ryhmälenkeille ja tapahtumiin, minkä lisäksi olen tutustunut pyörääni sekä itseeni pyöräilijänä. Lähteminen on tässäkin usein se vaikein osuus, mutta pääsääntöisesti ryhmälenkillä tuleekin huomattua, että yhteisöllisyys on suorittamista tärkeämmässä asemassa. Ketään ei jätetä ja apua saa tarvittaessa.

 

Yhdessä tekemisen luonne vaihtelee jonkin verran sen mukaan, minkä pyöräilyn alalajin kanssa ollaan tekemisissä. Maantiellä tiivis yhteistyö ja sopimukset ovat avainasemassa, maastossa voidaan pysähtyä hinkkaamaan teknisempiä kohtia, ja sorateillä toimitaan jossain määrin näiden kahden välillä. Ryhmälenkeillä voi olla etukäteen määritelty vauhtiryhmä, sekä tieto siitä, sopiiko lenkki kokeneemmille vai vasta-alkajille. Keskinopeuksia ei kuitenkaan ole syytä orjallisesti seurata, vaan lenkki ajetaan koko ryhmä ja esimerkiksi vallitseva sääolosuhde huomioiden. Pääsääntöisesti tekniset haasteet, kuten rengasrikko tai ketjun katkeaminen, pyritään hoitamaan tien päällä niin, että lenkki voidaan ajaa yhdessä loppuun asti.

Yhteislenkeillä on usein hyvä fiilis, ja siellä tutustuu uusiin ajokavereihin. Kuva: Mikko Sten

Mitä sitten, jos tuntee jäävänsä porukasta? On luonnollista, että haluaa jättää edellä ajavan renkaaseen jonkin verran väliä. Sorateillä harvemmin porukka pysyy niin tiiviissä paketissa kuin maantiellä, ja pienten välimatkojen syntyminen on ihan luonnollista, ja johtuu osin myös ajettavasta alustasta ja ympäristöstä. Lisäksi ei ole tavatonta, että osa porukasta haluaa kiriä ylämäkiä voimalla, kun muut kipuavat ylös rauhallisemmin. Ryhmälenkille lähtevät sitoutuvat siihen, että lenkki etenee hitaimpien tahtiin. Nälkäisemmät kanssa-ajajat rauhoittavat tahtia tarvittaessa, mutta jokaisella on myös velvollisuus kertoa, jos väsyttää, sillä ulospäin sitä ei aina huomaa. Jos välimatka kasvaa, tai jojoilu on jatkuvaa, voi tästä viestiä eteenpäin huikkaamalla “Perä jää!” Ryhmän vetäjä pitää huolen siitä, että porukka pysyy kasassa ja mukauttaa vauhti ryhmälle sopivaksi. Tässä kannattaa olla rehellinen sekä itselleen että muille.

 

Se, että naisille järjestetään omia ryhmälenkkejä ja muita tapahtumia, voi parhaimmillaan madaltaa kynnystä osallistua toimintaan ja toimia porttina kaikille avoimiin tapahtumiin osallistumiseen. Se voi antaa kokemuksia onnistumisista, minäpystyvyydestä sekä yhteisöllisyydestä. Yhteisen toiminnan kautta voi oppia uutta, jakaa kokemuksia ja ennen kaikkea pitää hauskaa itselle tärkeän lajin parissa.

Pyörän huoltamisen voi oppia kuka vain! Pyöräseurat ja muut yhteisöt järjestävät myös huoltokursseja. Yhteislenkeiltä saa myös tukea pyörän fiksaamiseen, jos lenkillä tulee laiterikko. Kuva: Paulus Palmqvist

Tukea I Love Cycling -naispyöräily-yhteisöstä

I Love Cycling on Suomen Pyöräilyn käynnistämä hanke, jonka tavoitteena on saada lisää naisia pyöräilyn pariin, ja madaltaa kynnystä osallistua seurojen toimintaan, ryhmälenkeille sekä tapahtumiin. Tämä naispyöräily-yhteisö tarjoaa alustan oppia uutta ja nauttia pyöräilystä yhteislenkkien, verkkoluentojen, etujen sekä pyöräily-yhteisön avulla. Se tarjoaa tukea niin lajin pariin hiljattain löytäneille kuin niillekin, joilla kilometrejä on jo enemmän takana.

 

I Love Cycling -yhteisön toimintaan on sitoutunut yksi tapahtumajärjestäjä sekä pyöräilyseuroja ympäri Suomen. Mukana ovat:

 

IK-32 (Idrottsklubben-32, Espoo)

JYPS (Jyväskylän pyöräilyseura, Jyväskylä)

Korson Kaiku (Tuusula)

Nordic Gravel Series (Helsinki)

TuUL (Turun urheiluliitto, Turku)

WMNS Cycling Team Bibi (Tampere)

 

I Love Cycling -hankkeen puitteissa tarjolla on yhteislenkkejä niin maantiellä, maastossa kuin sorateilläkin. Luvassa on myös pieniä tapahtumia kuin kokoontumisia yhteisön jäsenille. Suosittelen liittymään yhteisöön, niin saat tietää kaikesta siitä, mitä on vielä luvassa! I Love Cycling -pyöräily-yhteisöön pääset liittymään TÄSTÄ. Kannattaa myös ottaa kukin yhteistyötoimijoista seurantaan Instagramissa: @ik32ry @jypsry @korsonkaikumtb @nordicgravelseries @tuulpyoraily @wmns_cycling_team_bibi

Suomen Pyöräily kannustaa naisia lähtemään mukaan yhteiseen toimintaan ja I love cycling -yhteisön kautta osallistuminen on tehty todella helpoksi.

Miksi yhteislenkeille kannattaa lähteä?

Kukin harrastaa pyöräilyä tavallaan, ja osalle se onkin tärkeää aikaa olla yksin omien ajatusten kanssa. Yhdessä harrastaminen tuo kuitenkin mahdollisuuden oppia uutta, saada uusia näkökulmia ja jutella mieltä askarruttavista asioista. Se tarjoaa myös alustan innostua ja inspiroitua. Ryhmässä ajaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi olla todella sosiaalinen ja höpötellä koko ajan – porukassa voi myös olla omissa oloissaan.

 

Olen itse oppinut ryhmälenkeiltä todella paljon. Olen nähnyt, miten erilaisista paikoista voi tai kannattaa ajaa sekä miten rengasrikko ei olekaan niin iso juttu, kun osaavia auttajia on lähellä. Aina ryhmä ei välttämättä vastaa sitä, mitä toivoi, mutta suosittelen kokeilemaan uudestaan – lopulta voit päätyä kasaamaan ympärillesi ryhmän juuri niistä tyypeistä, kenen kanssa sinun on mukava harrastaa.

 

Kannustan jokaista, jota yhtään asia kiinnostaa, hakeutumaan tulevana kesänä pyöräilemään porukassa!

Porukalla tekemisen kautta on helppo lähteä kokeilemaan uusia asioita – vaikka sitten cyclocrossia! Kuva: Mikko Sten

Kirjoittanut:

Riina Rossi

Riinan monipuolisuudella ja heittäytymiskyvyllä ei ole rajaa - tämä monen alan ammattilainen ei pelkää kokeilla uutta, ja siitä on todisteena myös Riinan kokemus eri pyöräilylajeista. Eniten Riina viihtyy valloittamassa sorateitä, haastamassa itseään cyclocrossissa ja nauttiessa pyöräretkistä, mutta maastopyöräilykin on mieluisaa puuhaa. Lisäksi Riina tekee välillä vuoroja pyöräkaupassa, sekä kouluttautuu pyöräilyn ohjaajaksi. Hunajatarhurin tytär on suloinen, mutta kynästä irtoaa myös tiukkaa pohdintaa ja rehellistä tekstiä. Riina kirjoittalee Kuraläpän sivuille juttuja, jonka lisäksi ääni on tullut tutuksi myös Kuraläpän ja Soraläpän podcasteissa.