Kuraläpän valokeila: Sari Jokinen

Sari Jokinen. Kuva: Pusscamp
Kuraläpän valokeila on juttusarja, jossa esitellään kiinnostavia pyöräilypersoonia vakiokysymysten kautta. Vuorollaan valokeilaan pääsevät niin kisakuskit kuin muutkin lajin eteen hyvää työtä tekevät vaikuttajat. Tutustu uusiin tyyppeihin, ota seurantaan ja moikkaa seuraavan kerran poluilla törmätessä.

1) Kuka olet ja mitä teet pyöräilyn parissa?

Olen Jokisen Sari, internetin maailmassa kuljen koodinimellä Sarpale ja tällä hetkellä pyöräilyn parissa ajan Giantin ja Polku Cycle Storen lähettiläänä Jämsän pöpeliköissä.

Jotkut ovat saattaneet törmätä minuun myös Tampereella Sportaxin tiskin takana joitakin vuosia sitten.

Polkuja on nähty myös Suomen ulkopuolella. Kuva: Oma kuva

2) Miten ja koska päädyit maastopyöräilyn pariin?

Maastopyörähommat alkoivat aikanaan vielä Vaasassa asuessani, jossa hankin superhienon Tunturi Bomberin koiran metsässä ulkoilutukseen. Vaasan metsäpolut kuluivat allani loppuvuoteen 2010, jolloin muutin Tampereelle ja pyöräinnostus lähti todella lapasesta; ymmärsin että hei, tämähän on ihan LAJI mitä voi harrastaa! Tuli Tour de Tampereet, Tahkot ja Sappee Bike Park nopeasti tutuksi ja jäykkäperäiset tekivät tilaa täpärille. Sitten onkin pidetty ketjua kireällä siitä eteenpäin, yhtä vuotta lukuunottamatta.

3) Millä pyörällä ajat mieluiten ja miksi?

Suosikkiherkkua on pitkäjoustoinen enskapyörä. Ei välttämättä kätevin, kevein, näppärin, mutta siinä loppumattomalta tuntuvassa joustomatkassa on sitä jotain.. Ja tykkään, että enska- ja trailipyörissä on sulavin sivuprofiili ja siten miellyttävät silmää kovin. Ennen olin 27,5-muikkeli henkeen ja vereen, mutta olen antanut myöten mullet-kokoonpanolle. Vastustin toki aikoinaan myös hissitolpan tuloa, kuka sellaisia kaipaa 😀 Nyt maistuu myös sähkövaihteet.

Moni tykkää ajaa pyörällä ympäri vuoden. Kuva: Oma kuva

4) Mikä on hienoin kokemuksesi pyöräilyn parissa?

Ensimmäinen haaveeni pyöräilyyn liittyen, oli päästä ajamaan rakkaalla Orange Fivellä sen kotimaahan Britanniaan. Tästä haaveen synnystä muutama vuosi eteenpäin, ja sain kohtalokkaan viestin Instagramin viestiboksiin, kun Dee laittoi viestiä oman hyväntekeväisyystiimiinsä liittyen. Tuosta viestistä alkoi ihana ystävyys ja se johdatti minut ajoreissulle lähes Halifaxin naapurustoon. Tuolla reissulla korkattiin Descend Bike Park, Glentressin trail center-tyyppinen kohde ja kuuluisa Bike Park Wales. Nyt annan universumin padassa muhia uusi pyöräilyhaave, liekö se olisi keskieurooppalainen kohde, vai ehkä Espanja.. Hmm, aika näyttää!

5) Mikä motivoi pyöräilemään?

Pyörän päälle motivoi se fiilis, jonka ajaessa saan. Se vapaus suunnistaa vaikka mihin, mahdollisuudet, tilanteet ja seikkailut. Ja samalla jättää taakseen arjen murheet ja keskitty siihen hetkeen – kuinka vapauttavaa se on mielelle! En tiedä, miten pärjäisin jos pyörät jostain syystä poistuisivat elämästäni. Mahdollisuus ajaa joko mielen tai kehon hyväksi. Voin ajaa tarkoituksellisen treenilenkin, tai vain mennä. Yksin tai kaverien kanssa. Ai että, kaikki tämä saa vaan tunteen, että nyt lopetan vastaamisen ja lähden ajamaan!

Pyöräillessä voi tuntua siltä, että on aina kukkapellossa. Kuva: Oma kuva

6) Mikä on tavoitteesi pyöräilyn suhteen kuluvalle kaudelle?

Lähteä taas tapahtumiin mukaan. Se on niin antoisaa ja opettavaista, ja samalla antaa hyvää pientä tavoitetta kaltaiselleni ”mukavuuskuskille”. Herkästi ajan ”vain” mukavia lenkkejä, joten on myös kiva haastaa itseään kilpailemalla. Tai no, kilpailemalla itseäni vastaan. Ei ole väärin ajaa vain mukavaa, mutta omalla kohdalla se antaa lisämaustetta ajamiseen ja muihinkin treeneihin, kun on joku syy puskea sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Mitään sijoitustavoitteita ei ole, vaan aina on kisoissa tavoite ollut päästä maaliin asti. Se tavoite on lähes aina täyttynyt, ja kerran on jopa podiumille päässyt! Se vasta oli muuten huikeaa se. En olisi tuon päivän koskaan uskonut tulevan!

7) Mikä on suosikkiajopaikkasi Suomessa ja/tai maailmalla?

Suomessa eniten olen varmaan kuluttanut Sappeen ratoja, mutta nyt tietysti odotan kovasti Jämsän Hartus DC Parkin avautumista, sillä kotikohde trail centeriksi on kuin todeksi tullut unelma! Ja erittäin mainio Sorvajärven luontoliikuntapolku myös Jämsässä on hyvä lenkki, josta pääsee näppärästi sujahtamaan meidän parhaille paikallisille poluille. Ja niitähän täällä piisaa. Oikeastaan tykkään ajaa siellä, missä pääsee alamäkeen, haha! Ulkomailta täytyy tietysti mainita tuo BPW. Olihan se uskomaton kokemus! Vettä tietysti satoi ja oli liukasta, mutta onhan se osa paikallista charmia.

Hyvällä mielellä! Kuva: Oma kuva

8) Mikä suomalainen pyöräliike on suosikkikauppasi?

Tässä kohtaa pitää vetää kotiinpäin, sillä mieheni Antti avasi tuossa maaliskuun alussa pyöräliikkeen tänne Jämsään. Kannustan siis armasta miestä tässä, ja nimeän Polku Cycle Storen tässä kohtaa! Eikö ole muuten kiva nimi, näppärä ja kuvaava. Innostuin kovasti, kun Antti sen keksi! Suomessa on kyllä paljon hyviä ja hyvin palvelevia pyöräliikkeitä, meillä on mielestäni aika hyvä tilanne tässä maassa lajin harrastamiseen.

9) Pro tipsi muille – Millä asialla pyöräilystä tulee naksun verran parempaa?

Pyöräilystä tulee parempaa, kun muistat syödä. Olen itse paininut terveysasioiden kanssa taannoin, ja syöminen oli yksi osa-alue, jonka kanssa oli vaikeaa. Nyt olen alkanut saada taas juonesta kiinni, ja on paljon miellyttävämpää harrastaa, kun keho jaksaa tehdä mitä siltä pyydetään. Näin myös kunnon kehittyminen helpottuu, kun polttoainetta riittää. Luulisi, että kaikkien elinvuosien aikana olisi oppinut syömään, mutta se tarvitsi lopulta ulkopuolista ohjausta päästäkseen taas oikeille raiteille.

Kisaaminenkin on kivaa. Kuva: Milla Vaskelainen

10) Jos sinulla olisi käytössä 150€, niin miten käyttäisit sen, jotta saisit parhaan mahdollisen hyödyn pyöräilyyn?

Valmennus! Olen käynyt treenileireillä ja ryhmäopetuksessa, ja niistä olen saanut paljon näkemystä ja ohjausta parempaan ajamiseen. Aikanaan valmennustunneilla ollessa, tuntui että pää turposi uudesta tiedosta niin ettei kypärää meinannut pois saada, mutta niin vain rohkenen sanoa, että opit menivät perille. Vaikka eri opettajia on ollut, ovat päämäärät kaikkien kanssa olleet johdonmukaiset ja sekametelisoppamaista puuroa ei ole ohjauksista ja vinkeistä tullut.

11) Mitä teet päivittäin/säännöllisesti kehittyäksesi pyöräilijänä?

Säännöllisesti teen ainoastaan pyöräilyn ajattelemista, kaikki muu on säännöllisen epäsäännöllistä. Harvoin lenkillä jään tekniikkatreeniä tekemään tai hinkkaamaan pahaa kohtaa, mutta aina satunnaisesti sitäkin tapahtuu! Kehittyäkseni olen viime aikoina tallentanut hirmuisen määrän näppäriä opastusvideoita erilaisia tilanteita varten, mutta vielä ei ole konkreettista edistymistä tapahtunut. Tämähän on jatkuva prosessi, jolla ei välttämättä alkua tai loppua ole, joten en suotta tässä tilanteessa stressaa asiasta. Porukkalenkkien startatessa harjoittelusta tulee säännöllisempää, sillä porukassa tulee päästyä erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, joissa erilailla kehittymismahdollisuuksia tulee itselle eteen. Muuten teen säännöllisen epäsäännöllisesti kahvakuulatreeniä ja koitan pitää liikkuvuusharjoituksia viikottaisessa to do-listassa.

Moikataan kun nähdään tai kun seuraat someani. Kuva: Antti Rouvali

12) Mistä somekanavasta voi seurata pyöräilyjäsi?

Somen puolella minut löytää Instagramista ja YouTubesta nimellä sarpale666, ja Twitch.tv:n puolella livetöhöilyjä voi seurata kanavalla sarpale. Discord-kanavakin löytyy, nimellä Sarpale Twitch. Siellä sisältöä on laidasta laitaan, eläinkuvista pelivinkkeihin ja luonnollisesti pyöräilyosio löytyy myös. Päivittelen myös nuota Polku Cycle Storen somekanavia, sieltä löytyy FB-sivut ja Instagram-tili, pistä nekin seurantaan! Nähdään poluilla!

Kirjoittanut:

Mikko Voutilainen

Mikko päästettiin Kuraläpän joukkoon omasta mielestään Suomen virallisen Trail Hunterin statuksella. Intohimoinen pyöräilyn harrastaja on suunnannut ajatuksensa aikuisuuden taakan keskellä harrastekilpailijan ajamisista pyöräilylle aukeavan ajan käyttämiseen itselleen uusien polkujen ajamiseen, edes joskus. Kiinnostuksen kohteena omien ja kylän miesten pyörien speksaamisen ohella on toimintakyky jonka tulisi säilyä aina eläkepäivien vuorilta paiskautumiseen asti.