Kuraläpän valokeila: Mikko Peltola

1) Kuka olet ja mitä teet pyöräilyn parissa?
Mä olen Peltolan Mikko, helsinkiläinen perheenisä, Ylen toimittaja ja innokas luontoliikkuja. Pyöräily on aina ollut itselle paitsi tärkeä kulkumuoto myös intohimoinen harrastus. Olen ehkäpä sellainen pyöräilyn ilosanoman jakaja. Koen että pyöräilyä pitää edistää kaikilla sektoreilla.
2) Miten ja milloin päädyit maastopyöräilyn pariin?
Sain ensimmäisen maastopyöräni 1988 palkaksi ollessani Vartiokylän pyörässä kesätöissä. Sitä ennen toki oli lähimetsien polut koluttu läpeensä omilla maastopyörävirityksillä mutta oikea aito maastopyörä tuli kesän päätteeksi. Siinä oli 3 ovaalia eturatasta ja pinkit tupit. Siitä se suhde sitten alkoi kehittyä elämän mittaiseksi intohimoksi.

3) Millä pyörällä ajat mieluiten ja miksi?
Kaikilla pyörillä tilanteen mukaan. En todella osaa nimetä yhtä ja ainoaa sillä jokaisella pyöräilyn alalajilla ja tyylillä on paikka sydämessäni. Viimeaikoina retkimaastopyöräily läskipyörällä on vienyt eniten aikaani. Läski siksi että huonokuntoiset vanhat polut ja pitkospuut on helpointa paksulla renkaalla kulkea. Läskiin saan lisäksi helpommin sullottua pidemmänkin matkan retkikamat kuin vaikkapa täysjoustopyörään.
4) Mikä on hienoin kokemuksesi pyöräilyn parissa?
Kyllä se taisi tapahtua pari vuotta sitten kun pääsin ilman jalkakosketuksia sellaisen karmean kivikon ylös Espoon Lintuvaarassa. Olin sitä lukuisia kertoja yrittänyt kunnes vihdoin sain otettua riittävän vauhdin ja pääsin ylös. Se oli tajunnan räjäyttävä hetki!

5) Mikä motivoi pyöräilemään?
Moni asia.
Maastopyöräilyssä motivoi yksinkertaisesti koko lajin ihanuus ja itse tekeminen. Se on itsessään niin käsittämättömän hienoa ja osin selittämätöntä. Tunnetila jonka hyvällä polulla saavuttaa on kullan arvoinen. Arkipyöräilyssä motivoi puolestaan kulkumuodon ylivoima kaupunkioloissa. Me eletään yhteiskunnassa joka on rakennettu autoilu edellä ja sen ehdoilla. Autoilu on monen ihmisen selkäytimessä niin lujasti etteivät he sitä edes itse tajua. Se näkyy asenteissa, käytöksessä ja päätöksenteossa. Haluan taistella tätä suvereniteettiä vastaan näyttämällä että pyöräily on oiva kulkumuoto ja että siihen pitää yhteiskunnan panostaa. Kansan huonokuntoisuus näkyy valtavina sosiaali- ja terveysmenoina. Meidän yhteiskunta ajautuu vähän joka asiassa siihen ettei fyysistä kuormitusta enää synny. Ihmiset laiskistuvat ja asiat halutaan tehdä helpoimman kautta. Pyritään koko ajan ratkaisuihin joissa meidän ei tarvitse enää tehdä mitään fyysistä ja tällainen on huolestuttava suuntaus. Vaikka pidänkin sähköavusteisten polkupyörien suosiota varsin hyvänä asiana, on loppuen lopuksi sekin juuri sellainen ilmiö jonka suosiota selittää sen helppous. Karkeasti voisi sanoa että moni on hurahtanut sähköpyöräilyyn koska sen avulla pääsee huomattavasti entistä helpommalla ja vähemmällä fyysisellä kuormituksella. Se on toki saanut monen ylipäätänsä lähtemään liikkeelle, polkemaan ja ulkoilemaan mutta on se huomattavan helppoa verrattuna sähköttömään vaihtoehtoon. Itse en itselleni ole toistaiseksi nähnyt tarvetta hankkia sähköavusteisuutta sillä yksi osa filosofiaani on fyysisen kunnon ylläpitö. Olen myös itse tietyissä asioissa vähän vastakarvaan kulkija että mitä enemmän sähköpyöräily kasvaa ja ihmiset alkavat pitää sitä uutena normaalina ja ihmetellä sähköttömyyttä, sitä enemmän haluan itse näyttää mallia ihan tavallisen polkupyörän mahdollisuuksista.

6) Mikä on tavoitteesi pyöräilyn suhteen kuluvalle kaudelle?
Ehkä joku hyvä fillaretki ensi kaudella voisi olla hyvä tavoite. Käytiin ajamassa viime kesänä Arctic Post Roadia Hetasta Altaan ja sehän oli vallan hieno kokemus.

7) Mikä on suosikkiajopaikkasi Suomessa ja/tai maailmalla?
Arjessa suosikkipaikka on Helsingin Keskuspuisto. Siellä on aivan maailmanluokan polut. Pidän oikeastaan kaikessa harrastamisessa tärkeänä läheisyyttä kotoa. Arvostan mahdollisuutta harrastaa milloin vain joten hyvien olosuhteiden on hyvä sijaita lähellä. Meiltä kotoa polut alkavat 300m päästä.
8) Mikä suomalainen pyöräliike on suosikkikauppasi?
Viime vuosina se on ollut Pyöräliike Lundberg Keravalla. Ylipäätään olen aina fillariasioissa arvostanut kotimaista kivijalkakauppaa. Vaikka olenkin 80-luvulla ollut fillariliikkeessä töissä ei se enää takaa lähimainkaan kaikkea tietämystä polkupyörien sielunelämästä. Siksi on tärkeää että on tuttuja liikkeitä joihin voi mennä ammattilaiselle purkamaan huoliaan.

9) Pro tipsi muille – Millä asialla pyöräilystä tulee naksun verran parempaa?
Kyllä puhtaat haarat ja vaippahousut on kova juttu. Tätä tietenkin tukee hyvä omalla pyllylle sopiva satula jonka säätämiseen kannattaa vähän panostaa.
10) Jos sinulla olisi käytössä 150€, niin miten käyttäisit sen, jotta saisit parhaan mahdollisen hyödyn pyöräilyyn?
Ostaisin niin kovaäänisen kellon että sen ääni kuuluisi kaikista mahdollisista vastamelukuulokkeista läpi ihmisten tajuntaan.

11) Mitä teet päivittäin/säännöllisesti kehittyäksesi pyöräilijänä?
No kyllä kai se on läpeensä terveelliset elämäntavat ja perusteellinen liikennesääntöjen tuntemus. Kyllä minä alan jo pyöräilijänä lähennellä täydellisyyttä 🙂
12) Mistä somekanavasta voi seurata pyöräilyjäsi?
Instasta @mikkopeltola – Somen lisäksi hyvä tapa seurata Peltsin seikkailuita on katsoa uusin sarja, Peltsi ja Osmo 16.12.2024 alkaen Yle Areenasta.
Kirjoittanut:

Mikko päästettiin Kuraläpän joukkoon omasta mielestään Suomen virallisen Trail Hunterin statuksella. Intohimoinen pyöräilyn harrastaja on suunnannut ajatuksensa aikuisuuden taakan keskellä harrastekilpailijan ajamisista pyöräilylle aukeavan ajan käyttämiseen itselleen uusien polkujen ajamiseen, edes joskus. Kiinnostuksen kohteena omien ja kylän miesten pyörien speksaamisen ohella on toimintakyky jonka tulisi säilyä aina eläkepäivien vuorilta paiskautumiseen asti.