Kuraläpän valokeila: Markus Lindqvist

1) Kuka olet ja mitä teet pyöräilyn parissa?
Markus Lindqvist Vantaalta, 45 vuotta. Toimin Mountain Bike Club Finland (MTBCF) Ry:n ajopäällikkönä, eli järjestän vuosittain kymmeniä maastopyörälenkkejä retki-, viikko- ja aloittelija-ajojen muodossa. Joskus harvoin vedän freelancerina lenkkejä myös kaupallisille toimijoille. Ylläpidän myös pääkaupunkiseudun jännäpaikkakartastoa ja tuppaan sekaantumaan kaikenlaiseen muuhun pyöräilyyn liittyvään toimintaan.
2) Miten ja koska päädyit maastopyöräilyn pariin?
Älysin vasta 2015 koko lajin olemassaolon ja mahdollisuudet. Ei minulla vielä siinä vaiheessa ollut mitään tietoa miten hienot polkuverkostot pääkaupunkiseudulta löytyy. Investoin silloin käsittämättömältä kuulostavan 1600 euroa XC-kilkuttimeen, josta homma eskaloitui melko nopeasti. Sekaannuin melkein heti maastopyöräilyn aloittamisen jälkeen kerhotoimintaan, joka on ylläpitänyt kiinnostusta. Usein harmittanut että en älynnyt maastopyöräilyä jo aiemmin, mutta minua on lohduteltu sillä että pyörät olivat aiemmin ihan kökköjä.

3) Millä pyörällä ajat mieluiten ja miksi?
Läskipyörä Canyon Dude, sen monipuolisuuden vuoksi. Jos omistaisin vain yhden pyörän niin tämä olisi melko helppo valinta. Normimaaston lisäksi sillä voi ajella gravelitkin kun pistää Jumbo Jimit täyteen. Toimii myös dirttipyöränä, pumptrackilla ja jopa sisähyppelypuistossa kun pistää keulan lukkoon. Myönnettäköön tosin että nykyään suurimman osan kesämaastoiluista ajelen täpärillä.
4) Mikä on hienoin kokemuksesi pyöräilyn parissa?
Yleisesti pyöräilyreissut Suomessa ja ulkomailla kavereiden kanssa. Mutta jos pitää jokin yksittäinen hetki valita, niin ehkä ensimmäisen Himos Epicin läskipyöräsarjan voitto. Ne olivat ensimmäiset kunnolliset kisani eikä meikällä ollut siinä vaiheessa mitään hajua että taitoni tai kondikseni riittäisivät lähellekään kärkikahinoita.

5) Mikä motivoi pyöräilemään?
En halua kuolla lihavana. Kun vertailee pyöräilemättömien kavereideni horisontaalista laajentumista edellisen kymmenen vuoden aikana, tuntuu että olen valinnut oikean lajin oikeaan aikaan. Samalla saa hoidettua sosiaalisen puolen kun ajaa hyvässä ajoporukassa.
Jos taas kysytään mikä motivoi enabloimaan pyöräilyä (enemmänkin tämän takia minua varmaan pyydettiin haastateltavaksi), niin onhan se ihan perhanan hienoa nähdä kun huonokuntoisesta ja arasta aloittelijasta kehittyy vuosien mittaan jännäpaikkoja aamupalaksi syövä pirihilleri. Kuulen usein miten tämä harrastus on totaalisesti muuttanut joidenkin ihmisten elämän ja tulee hyvä fiilis kun olen voinut olla siinä jonkinlaisena apuna.
6) Mikä on tavoitteesi pyöräilyn suhteen kuluvalle kaudelle?
Ajaa vuoden jokaisena kuukautena yksi vähintään 100:n kilometrin pyörälenkki. Osa on ollut maastopyöräilyä, osa gravelia. Heinäkuun sain hoidettua Kaldoaivi Ultratrail MTB-kisojen yhteydessä ja Tammikuu meni Zwiftillä. (Jos Zwiftisatku kuulostaa kusetukselta niin lieventävänä asianhaarana se lenkki oli samalla 100 mailia eli 160 km.)
7) Mikä on suosikkiajopaikkasi Suomessa ja/tai maailmalla?
Menee melko tasuriksi Morzinen ja Finale Liguren välillä. Morzinessa viehättää mielettömät maisemat ja koko homman helppous, kun hisseillä pääsee liikkumaan niin monen nyppylän välillä. Finalessa taas luonnonmukaiset mutta huolletut polut ja se, että siellä siviiliväestökin on ystävällisiä pyöräilijöitä kohtaan, kun tietävät niiden taloudellisen merkityksen alueelle.

8) Mikä suomalainen pyöräliike on suosikkikauppasi?
Voisin nostaa esille kolme hieman pienempää toimijaa jotka ovat todella säväyttäneet: Simanural, Mcarbon ja 4130.fi. Kaikista näistä kolmesta höökää omien alueidensa vankka asiantuntemus ja selkeä rakkaus lajiin.
9) Pro tipsi muille – Millä asialla pyöräilystä tulee naksun verran parempaa?
Ala järjestämään ja vetämään porukkalenkkejä itse. Saat päättää itse vauhdin ja kukaan ei tötöile edessäsi ylätöppyröissä. Reissut osuu kivasti omaan kalenteriisi kun olet itse päättänyt niiden ajankohdan. Lenkin jälkeen saat fiiliksen että olet edistänyt kansanterveyttä ja yleistä hyvinvointia etkä vain pyörinyt ympyrää metsässä.

10) Jos sinulla olisi käytössä 150€, niin miten käyttäisit sen, jotta saisit parhaan mahdollisen hyödyn pyöräilyyn?
Paikallisten pyöräilyseurojen jäsenyyksiin. Monikossa siksi jos paikkakunnalta löytyy erikseen seurat pyöräilyn eri alajeille. Ei minulla tulisi ikinä yksinäni ajeltua läheskään näin paljon lenkkiä, mutta hyvän pyöräilyporukan takia sitä voi kammeta itsensä poluille hieman kurjemmissakin olosuhteissa. Loppurahalla vaikka virvoitusjuomia.
11) Mitä teet päivittäin/säännöllisesti kehittyäksesi pyöräilijänä?
Ajelen itseäni parempien kuskien kanssa, tosin aina vain huvikseni. Pysyn kaukana kaikista treeniohjelmista jotta pyöräily ei alkaisi maistua pakkopullalta ja pyöräilyinto säilyisi myös tulevaisuudessa. (Ei siis ole kisatavoitteita joten voin rötvätä)

12) Mistä somekanavasta voi seurata pyöräilyjäsi?
JYLY youtube-kanavalta: https://www.youtube.com/jyly
Ei siellä mitään järkevää kontenttia ole, lähinnä reissuvideoita muistoksi itselle ja kavereille.
Kirjoittanut:

Mikko päästettiin Kuraläpän joukkoon omasta mielestään Suomen virallisen Trail Hunterin statuksella. Intohimoinen pyöräilyn harrastaja on suunnannut ajatuksensa aikuisuuden taakan keskellä harrastekilpailijan ajamisista pyöräilylle aukeavan ajan käyttämiseen itselleen uusien polkujen ajamiseen, edes joskus. Kiinnostuksen kohteena omien ja kylän miesten pyörien speksaamisen ohella on toimintakyky jonka tulisi säilyä aina eläkepäivien vuorilta paiskautumiseen asti.