22.1.2025

Kuraläpän valokeila: Jaakko Suomu

Jaakko Suomu antaa pyörälle kyytiä. Kuva: Juha Tervakangas
Kuraläpän valokeila on juttusarja, jossa esitellään kiinnostavia pyöräilypersoonia vakiokysymysten kautta. Vuorollaan valokeilaan pääsevät niin kisakuskit kuin muutkin lajin eteen hyvää työtä tekevät vaikuttajat. Tutustu uusiin tyyppeihin, ota seurantaan ja moikkaa seuraavan kerran poluilla törmätessä.

1) Kuka olet ja mitä teet pyöräilyn parissa?

Olen Jaakko Suomu 44-vuotias Kokkolassa asuva perheenisä. Normaalin päivätyön lisäksi osa-aikainen yrittäjä. Korjailen pyöriä ja voitelen suksia varastossa sivutoimisesti.

Pyöräilyssä olen sellainen kokkolalaisen maastopyöräilyn monitoimimies. Koitan tehdä maastopyöräilyn eteen vähän kaikkea ja sitä mitä en osaa niin joku kaveri aina osaa. Ehkä sellainen porukan innostaja erilaisiin ideoihin.

Olen vetänyt vuodesta 2018 lähtien junioreille maastopyörätreenejä pari kertaa viikossa, rakentanut Köykärille (paikallinen pieni täyttömäki) XCO-rataa, ollaan järjestetty parit SM-kisat siellä ja kesällä 2023 UCI-kisat. Lisäksi järjestän paikalliskisoja seuran muiden aktiivien kanssa ja yleensä heinäkuussa pidetään isommat XCC- ja XCO-kisat Köykärillä. Itsekin tulee pyöräiltyä ja välillä myös kilpailtua, vaikka se on jäänyt vähemmälle viime vuosina. Nykyisin kisapuolella enemmän omien lasten ja muiden paikallisten junioreiden huoltoukkona.

2) Miten ja milloin päädyit maastopyöräilyn pariin?

Ostin ensimmäisen maastopyöräni 2007. Päädyin lajin pariin varmaan ainakin osittain vaasalaisen pyöräilygurun Petri Kettusen innostamana. Maastopyöräilyssä kiehtoi liikkuminen metsässä, itsensä haastaminen, uuden oppiminen ja aika pian myös kilpaileminen. Varmaan se lapsuudesta asti mukana kulkenut kilpailuvietti veti mukanaan kisoihin ja tavoitteellisempaan treenaamiseen.

3) Millä pyörällä ajat mieluiten ja miksi?

Selvästi eniten tulee ajettua maastossa ja maastopyöränä mulla on tällä hetkellä Allebike Alpha. Tykkään ajaa maastossa, koska siellä tapahtuu koko ajan ja pitää olla tarkkana minne ja miten ajaa. Maastossa pitää aivan eri tavalla huomioida ympäröivä maasto ja koko kroppa saa tehdä töitä. Edelleen tälläkin iällä voi oppia uutta ja haastaa itseään jossain hankalassa kohdassa maastossa. Sitten taas rauhallisemmilla pitemmillä lenkeillä ehtii nauttia metsässä olosta ja näkee hienoja maisemia yms. Ja ajan nimenomaan xc-tyyppistä maastoa. Bike Parkia pitäisi joskus kokeilla ihan teknisen puolen kannalta. Oppisi alamäkeen ajoa paremmin kuin näissä paikallisissa alle puolen minuutin alamäissä.

Jaakko mahdollistamassa kilpailua. Kuva: Marko Kuoppala

4) Mikä on hienoin kokemuksesi pyöräilyn parissa? 

Näitä on paljon. Jos nyt aloitetaan kisajärjestäjän roolista niin kahdet SM-kisat Kokkolassa (2020 ja 2021) sekä UCI-kisat 2023 on kyllä hienoja kokemuksia. Paljon tehtiin töitä kisojen eteen ja loppujen lopuksi onnistuneet kisat ja saatiin paljon hyvää palautetta kilpailijoilta. Kilpailijoita vartenhan näitä kisoja järjestää, joten kaikenlainen palaute ja kehitysideat rataan on aina tervetulleita.

Sitten tuo Köykärin radan rakentaminen (joka jatkuu edelleen) on ollut hieno projekti. Alueella ei ollut kuin jokunen polunpätkä, kun sinne alettiin rataa suunnitella. Suunnitelmat on eläneet ja muuttuneet moneen kertaan, mutta paljon on valmistakin saatu. Nyt siellä menee vajaa 5 km kierros, jossa on Suomen mittakaavaan nähden hyvin nousua ja mukavasti teknistä haastetta. Tässäkin pitää korostaa meidän hyvää talkooporukkaa, joka aina innostuu uusista ideoista.

Omista ajokokemuksista nousee ensimmäisenä mieleen kisojen kiertäminen. En oikeen osaa sanoa yksittäisiä kisoja mutta vuosina 2015-2018 kiersin varmasti kaikki xco-cupin kisat. Samoin ensimmäinen Tahko 2009 ja pari kertaa ajettu Syöte Mtb nouseehienoiksi kokemuksiksi.

Omien tyttöjen kanssa tehdyt lukuisat lenkit ja pyöräreissut asuntoautolla ympäri Suomea on viime vuosina ollut parasta. Hienoa kun on saanut myös lapset innostumaan maastopyöräilystä. Myös viime kesän reissu tytön ja parin muun paikallisen juniorin kanssa Borlänge Tourille oli kokemuksena hieno. Vähän eri kokoluokan kisatapahtuma, mihin Suomessa on totuttu.                  

5) Mikä motivoi pyöräilemään?

Aikaisemmin motivoi kisat ja niissä pärjääminen. Nykyisin itsensä kunnossa pitäminen ja edelleen se kilpailuvietti vaikuttaa, että on motivaatiota tehdä myös niitä epämukavuusalueen harjoituksia. Vaikka kisoja tulee ajettua muutama vuodessa niin ärsyttää suunnattomasti, jos niissä on ihan turistina mukana. Ja kun junioritreenejä vetää niin pitää olla sellaisessa kunnossa, että voi olla esimerkkinä nuoremmille ja jaksaa ajaa heidän mukanaan. Vanhimmat juniorit ajaa jo kovempaa kuin minä, mutta niin sen pitääkin mennä. Lisäksi maastossa pyöräileminen on kivaa niin ei se sen enempää motivaatiota vaadi.

6) Mikä on tavoitteesi pyöräilyn suhteen kuluvalle kaudelle?

Tavoitteena voisi olla kilpailla vähän enemmän kuin menneellä kaudella ja säilyttää perheen nopeimman kuskin titteli 😊 Sitten juniorivalmentajan näkökulmasta, jos saisi pari uutta lasta/nuorta kokeilemaan kilpailemista. Meillä on seurassa hyvä junioriporukka, joka on kiertänyt kisoja ympäri Suomea ja osa myös Ruotsin puolella.

Pumptrackiltä vauhtia poluille. Kuva: Sanni Suomu

7) Mikä on suosikkiajopaikkasi Suomessa ja/tai maailmalla?             

Suosikki ajopaikka on tietysti Köykärin XCO-rata. Siellä on tehty niin paljon työtä radan eteen, että jo sen takia kannattaa tulla sinne joskus ajamaan, jos Kokkolan ohi menee. Jos ei kotiin päin vedetä niin Korkeakangas Valkeakoskella ja Alhonniittu Rajamäellä on myös hyviä xco-ratoja. Lisäksi tykkään ajella Syötteellä, kun on monenlaista reittiä tarjolla.

8) Mikä suomalainen pyöräliike on suosikkikauppasi?   

Paikallinen Pyöräliike Lybäck ja jos sieltä ei löydy niin sitten Cycli Seinäjoella. Molemmissa hyvä palvelu.

9) Pro tipsi muille – Millä asialla pyöräilystä tulee naksun verran parempaa? 

Ajele eri paikoissa, ettei aina sitä samaa lenkkiä tai aja se samatuttu lenkki vaikka toiseen suuntaan välillä. Kannattaa myös välillä hakeutua itseään kovempaan seuraan ajamaan. Siitä saa aina vähän boostia omaan ajamiseen, kun seuraa kieli vyön alla jonkun paremman kuskin ajamista. Hyvä mahdollisuus ainakin teknisemmässä maastossa nähdä ja oppia ajolinjoja, mitä muut ajaa. Itse ainakin joskus aikanaan Liedossa katsoin, miten Ojalan Henri ajoi ja sain ahaa elämyksen, että tuosta voi näköjään ajaa noinkin.

Pyörää kannattaa huoltaa säännöllisesti ja ainakin pitää voimansiirto puhtaana sekä huollattaa keula ja takaiskari vähintään nyt vuosittain. Pelkästään voimansiirron puhtaana pitäminen (kunnon ketjuvahan käyttäminen) säästää ketjua, takapakkaa ja eturattaita huomattavasti ja niiden vaihtoväli pitenee.

Pyörähuoltoja kun tekee niin huomaa, että keulojen huollossa säästetään ensimmäisenä. Huollolla saa ihmeitä aikaan verrattuna siihen, että ei ole kahteen vuoteen tehnyt esimerkiksi keulalle mitään. Kannattaa kokeilla. Hyvässä kunnossa olevalla pyörällä on paljon mukavampi ajaa ja mahdollinen jälleenmyyntiarvokinon paljon parempi.  

Ja toki aina voi ostella jotain kevyempää osaa pyörään ja harrastaa grammanviilausta, jos se tuo motivaatiota itselle ja tuo tunteen, että menee vähän kovempaa kuin ennen 😊

Spandexit lepattaen mutkaan! Kuva: Janne Pietilä

10) Jos sinulla olisi käytössä 150€, niin miten käyttäisit sen, jotta saisit parhaan mahdollisen hyödyn pyöräilyyn?     

Ostaisin Rexin kuumavahan ja vahaisin ketjut ja lopuilla rahoilla tiivistesarja ja öljyt keulaan ja takaiskariin ja huoltaisin ne.

11) Mitä teet päivittäin/säännöllisesti kehittyäksesi pyöräilijänä? 

Koitan treenailla säännöllisesti ja elää melko terveellistä elämää. Tykkään myös analysoida omia treenejäni ja miettiä mitä osa-aluetta kannattaa kehittää. Ajelen myös säännöllisesti vähän hankalampia polkuja, että ajotuntuma pysyy niilläkin hyvänä. Suurin osa Kokkolan poluista kun on melko helppoa ja nopeaa hiekkakangasmaastoa.

12) Mistä somekanavasta voi seurata pyöräilyjäsi?

Instagramista löytyy @jaakkosuomu ja pyörähuoltoja löytyy @suksijapyorahuoltojsuomu

Kirjoittanut:

Mikko Voutilainen

Mikko päästettiin Kuraläpän joukkoon omasta mielestään Suomen virallisen Trail Hunterin statuksella. Intohimoinen pyöräilyn harrastaja on suunnannut ajatuksensa aikuisuuden taakan keskellä harrastekilpailijan ajamisista pyöräilylle aukeavan ajan käyttämiseen itselleen uusien polkujen ajamiseen, edes joskus. Kiinnostuksen kohteena omien ja kylän miesten pyörien speksaamisen ohella on toimintakyky jonka tulisi säilyä aina eläkepäivien vuorilta paiskautumiseen asti.