Kuraläpän valokeila: Anniina Oksanen

Olen Anniina Oksanen, pirkanmaalainen pyöräilijä ja koirailija.

Pyöräilyn parissa olen tullut touhuilleeksi kaikenlaista, paitsi tosissaan kilpailemista. Kirjoittelen satunnaisesti juttuja Kuraläppään, toistaiseksi lähinnä kisaraportteja ja haastatteluja. Olen ollut järjestelemässä alamäkipainotteisia kisoja, mm. Mustavuori Gravity Racea ja Suomi DH:n osakilpailua. Olen järjestänyt muutamia erilaisia hyväntekeväisyystapahtumia vähän eri puolilla Suomea ja saattanut ajaakin jonkun 24h henkisen hyväntekeväisyystapahtuman ja erinäisiä lenkkejä ja hassutteluja. Pienellä panoksella olen myös ollut auttamassa Suomen kärkiendurokuskin taustatiimissä (Motokeidas Gravity Team). Yritän myös omalla tavallani liikuttaa työyhteisömme hahmoja kipparoimalla työpaikkani joukkuetta kilometrikisassa.  Innostun hyvistä ideoista ja mahdollisuuksien mukaan olen myös viemässä ideoita toteutukseen.

Päädyin maastopyöräilyn pariin oikeastaan siskoni myötävaikutuksella joskus ehkä 2011 aikoihin. Asuin tuolloin Rovaniemellä ja olin pohtinut jotain uutta harrastusta juoksemisen, tanssin ja sellaisen lisäksi tai oikeastaan vastapainoksi, kun minulla oli ollut jonkin verran jalkojen kanssa ongelmia. Kuraläpän seuraajille tuttu Salla oli jo tuolloin innokas maastopyöräilijä. Hän tuli käymään luonani upean remedynsä kanssa ja päädyimme vuokraamaan minulle maastopyörän Ounasvaaralta ja suuntasimme metsään. Lenkki oli kokemattomalle osin haastava ja erityisesti äkkiseltään liian pitkäkin. Jossain vaiheessa tuntien ajamisen jälkeen energiatkin loppuivat niin, että istuin jonkun kannon päällä ja itkin jonkinlaista ylitseni pyyhkäissyttä tunnetilaa, ehkäpä epätoivoa tai kuoleman pelkoa. Kun vuokrapyörä oli palautettu, väsynyt kuski ruokittu ja suihkutettu, taisimme aikalailla suoraan ottaa yhteyttä jyväskyläläiseen pyöräkauppaan Rideen, jotta sain myös oman ensimmäisen maastopyörän tilaukseen.

Tämä on hieman epäreilu kysymys, koska ajan mielelläni hyvin erilaisilla pyörillä aina fiiliksen mukaan ihan kippurasarvista pumptrackin ja dirtin kautta enemmän tai vähemmän sähköiseen ajoon maastossa tai sitten dh-pyörällä parkissa. Jos yksi on valittava, niin tänään vastaan mieluiten ajavani trailipyörällä lähimetsissä, koska sellainen lenkki minulla on myöhemmälle päivää suunnitteilla. Tässä tapauksessa kyse on siis muutaman vuoden vanhasta Intense Primerista, joka on 29 renkainen 140mm joustava luottolaite.

Näitä on niin monta, mutta varmasti yksi unohtumattomimmista kokemuksista on se, kun kävimme siskoni kanssa syntymäpäiväreissulla helibaikkaamassa Islannissa. Olihan se hienoa, hypätä helikopterin kyytiin ja lentää tulivuorten yli sopivalle huipulle, josta ajoimme lumen, laavakenttien ja höyryävien vesien sävyttämiä maisemia kerrassaan upeita reittejä alas. Meillä sattui tuuri, kun meidän helikopterikuskimme oli jonkinlainen temppulentäjä ja pyöräoppaamme oli vinkannut hänelle, että nämä kaksoset ilahtuvat sellaisesta huvipuistoajelusta. Osa meistä ilahtui enemmän kuin toiset, mutta ainakaan vähemmän tylsäksi tämäkään osuus ei reissua tehnyt. Ajojen jälkeen saimme tietysti hyvin kylmennetyt, paikalliset mallastuotteet kätösiimme hyvässä seurassa. On niitä huonompiakin synttäreitä ja myös pyörälenkkejä ollut!

Ensisijaisesti liikkumisen ilo ja luonnossa oleminen. Toki uusien taitojen oppiminen ja sopivissa määrin itsensä ylittäminen myös motivoivat ajamaan enemmän ja monipuolisesti.

Minulla ei ole mitään mitattavia tai mihinkään tapahtumiin liittyviä tavoitteita. Kilpailen aktiivisesti koirieni kanssa parissa eri lajissa läpi vuoden ja pyöräily toimii minulle erinomaisena vastapainona treenien suunnittelulle ja kisakalenterin kautta arjen rytmittämiselle sekä ajoittain vaativalle työlleni. Kesä 2023 oli erinäisistä syistä pyöräilyjen suhteen osaltani hiljaisin pitkään aikaan. Tavoitteeni tälle kaudelle onkin ajaa monipuolisesti ja hyvällä fiiliksellä aina, kun sille on aikaa, kuitenkaan ilman sellaista pakon tunnetta. Intoa tuntuukin nyt olevan taas viime vuotta enemmän, joten eiköhän tästä ole ihana pyöräilykesä tulossa 🙂

Kysymyksen nähtyäni mielessäni välähti Muuramen Kinkomaan polut, joten olisiko se sitten vastaukseni, kerran se tuli ensimmäisenä mieleen. Perusteluna varmaan on jotain sen suuntaista, että niillä poluilla on tullut naurettua paljon ja jokainen lenkki sillä suunnalla on ollut tosi hauska. Ehkä Kinkomaa ei ole se vastaus jonka lukitsen, mutta ylipäätään Jyvässeudulla on monia aivan upeita ajopaikkoja, niin monipuolisia polkuja kuin Laajiksesta löytyvä suosikkiparkkini Suomessa, jonka lisäksi siellä on ilahduttava sikermä varsin laadukkaita pumptrackeja lähestulkoon jokaisessa kylässä, Aittovuoren trailcenteriä eli Aittopaikkaa Uuraisilla unohtamatta.

Onneksi aina ei tarvitse kovin kauaksi lähteä. Pirkanmaalla suuntaan usein ajelemaan Kangasalan monipuolisia maastoja, mutta myös lähimäki Hervannan alpit on ehdottomasti  mainittava.

Tähänkään en osaa, enkä myöskään halua vastata vain yhdellä kaupalla. Mutta siis Motokeidas Tampereella, oi sitä asiantuntemusta ja erikoista huumoria! Aikaisemmin jo mainitsinkin jyväskyläläisen Riden, varsinainen gift that keeps on giving. Lisäksi Tampereelta käsin internetissä toimiva 4130.fi, joka on erikoistunut BMX- ja maastopyöräosiin ja on myös tarjonnut sekä vastauksen että avun moneen tyhmäänkin kysymykseen.

Välillä tekee mieli sanoa, että lopettamalla somessa muiden pyöräilijöiden seuraamisen (ainakin jos on taipumusta vertailuun tai FOMOon), mutta se ei ehkä olisi korrekti vastaus polkupyörämediassa 🙂

Mutta käykää katsomassa paikallisia pyöräilytapahtumia tai kisoja ja kannustamassa kuskeja, vaikka ette itse olisi missään vaiheessa aikeissa osallistua itse kilpailuihin. Sen ohella, että tapahtumat kaipaavat ihmisiä nauhan molemmille puolille menestyäkseen, niin se tekemisen meininki jollain tavalla tarttuu ja innostaa itseäkin hyppäämään pyörän päälle heti kotiin päästyään. Erityisesti junnujen sarjat on aivan mielettömän innostavaa katsottavaa, ja monesti sieltä nousee jo eliteä haastavia kuskeja. Sitä paitsi sen kisamakkaran ja mokkapalan tapahtumissa syömällä jaksaakin taas ajaa kovempaa.

Jos sinulla olisi käytössä 150€, niin miten käyttäisit sen, jotta saisit parhaan mahdollisen hyödyn pyöräilyyn?

Kun kaikkien suosikkiparkkien kausarit on jo hallussa, niin tällaisella rahalla ostaisin jonkun valmennustuokion. Paremmasta ajotekniikasta ja oivalluksista olisi varmasti rutkasti hyötyä.

Seuraan somesta, mitä Ville Huikuri tekee, ja yritän ottaa mallia (omalla tasollani).