Joustolla se olla pitää – Cannondale Topstone Carbon 1 Lefty AXS testissä

Kuraläppä pääsi testaamaan pyörää ensimmäisten joukossa ja tässä jutussa selviää, kuinka monipuolinen uudistunut malli on.

Koeajossa ollut malli Topstone 1 Lefty AXS on malliston kalliimmasta päästä ja sen suositushinta on 7 399 euroa. Pyörä toimitetaan Cannondalen Lefty Oliver -joustohaarukalla, SRAM Transmission -voimansiirrolla sekä Reserven 40-millisillä hiilikuitukiekoilla. Laadukkaita osavalintoja ja tämän hintapisteen pyörään ei heikompia osia saisi tullakaan.

Pyörän teknisistä ominaisuuksista ja eri mallivaihtoehdoista Kuraläppä kirjoitti jo aiemmin ja voit lukea jutun ilmaiseksi täältä.

Etuhaarukassa on paljon ominaisuuksia pienessä paketissa

”Mikä tuo on, onko se rikki?”, kysyi poikani, kun toin koeajopyörän autotalliin. Kysymyksen kohteena oli siis Cannondalen itse kehittämä toispuoleinen Lefty Oliver -joustohaarukka, jota on kehitelty paremmaksi ja paremmaksi jo reilut parikymmentä vuotta. Se on ominaisuus, jonka huomaa ensiksi pyörää katsoessa. Etuhaarukassa on gravel-etuhaarukaksi kohtuullisen hyvin joustomatkaa eli 40 millimetriä.

Toispuolinen jousitus ei ole kovin yleinen ratkaisu ja sitä on näkynyt on polkupyörissä lähinnä Cannondalen pyörien etuhaarukassa. Moottoripyörissä näitä näkee useammin. Aiheen vierestä täytyykin mainita, että BMW:n matkaendurossa toispuoleinen Paralever-jousitus toimii hienosti. Sama ensivaikutelma tuli myös Leftystä koeajon perusteella.

Lefty Oliverissa riittää paljon ominaisuuksia pieneen pakettiin. Yhteen etuhaarukan jalkaan on pakattu mahdollisuus säätää jousituksen jäykkyyttä ilmapainetta lisäämällä tai laskemalla, reboundia erillisestä säätöruuvista ja jopa progressiota säätöpalojen avulla ajajan mieltymysten mukaisesti. Hienosti ominaisuuksia siis gravel-haarukkaan.

Haarukan kruunussa on myös vipu, jolla saa lukittua jousituksen täysin jäykäksi. Laufilla ajaneena en osannut kaivata tässä haarukassa lukitusta. Haarukan ajotuntuma on nimittäin hyvä sillä auki ajaessa. Ylämäkiä Topstonen putkelta ajaessa osasin kuitenkin arvostaa sitä. Lefty Oliverin saa nimittäin lukkoon siten, että se on kuin jäykkä keula. Moni maantiehenkisempi gravel-kuski varmasti pitää tästä ominaisuudesta.

Lefty Oliver on onnistunut joustohaarukka

Gravel-pyörään asennettavan joustohaarukan tulisi olla yksinkertainen, tasoittaa epätasaisuudet ja ottaa vastaan pahimmat töyssyt, mutta tuntua kuitenkin riittävän jämäkältä. Olen itse ihastunut Lauf Seiglan lehtijousella toteutettuun etuhaarukkaan. Lefty Oliver -etuhaarukalla toimitettavan Topstonen testiä odotinkin mielenkiinnolla, jotta pääsen vertaamaan joustokeuloja toisiinsa.

Moni varmaan miettii sitä, huomaako haarukan toispuoleisuutta ajaessa. Sitä ei huomaa. Haarukka on nimittäin varsin kiertojäykkä ja ajotuntuma on hyvä etenkin mutkiin kovaa kantatessa. Jäykkyyden vuoksi huomasin, että renkaat antavat kääntyessä ennemmin periksi, koska kiekotkin ovat mukavan jäykät.

Verrattuna Laufin etuhaarukkaan Lefty Oliver -etuhaarukan ajotuntuma on ehkä hieman enemmän pintajäykkä, koska pienemmät epätasaisuudet tuntuvat ehkä hieman enemmän läpi kuin lehtikeulassa. Tämän huomaa etenkin kuoppaisella hiekkatiellä ajaessa Laufin välittömään ajotuntumaan tottuneena. Nämä erot ovat kuitenkin pieniä ja voivat lopulta olla ennemmin makuasioita. Polkuajossa Lefty Oliver on omiaan. Sillä uskaltaa antaa mennä metsässä sen verran, mitä gravel-pyörällä ylipäätään aikuisen ihmisen on järkevää ja tarkoituksenmukaista tehdä.

Kävin testaamassa pyörää hieman jäisessä kivikkojuurakossa ja se selvisi sieltäkin hyvin eikä edes pitkospuut haitanneet. Etuhaarukka otti iskut luotettavasti vastaan. Jyrkissä alamäissä ajotuntuma oli varsin vakaa, joten tämä pyörä sopii myös sellaiselle, joka haluaa levittää gravel-pyörän käyttöaluetta.

Tasaisen tien ajossa Lefty Oliver saa minulta hyvät pisteet. Se ei nimittäin notku edes kohtalaisen painavan kuskin alla kovaa ajaessa, vaan haarukka lienee shimmattu niin, että öljyt pääsevät liikkumaan vapaammin vasta suuremmista iskuista. Pyörä toimi standardiasetuksillakin hyvin maastossa enkä kaivannut sen suurempia säätöjä. Yhteenvetona Lefty toimii hienosti gravel-haarukkana.

Topstopnesta saa gravel-pyörän täysjoustolla

Topstone 1 Lefty AXS ei ole kuitenkaan vain etujousitettu gravel-pyörä, vaan se on täysjousitettu gravel-pyörä. Takaa nimittäin löytyy KingPin-nimellä tunnettu jousitus, joka löytyi jo edellisestä Topstonen mallistosta. Jokainen Topstonen hiilikuiturunko tulee KingPin-jousituksella. On hyvä juttu, että Cannondale ei ole erikseen julkaissut halvempaa mallia ilman tätä ominaisuutta.

KingPin-takajousitus on toteutettu siten, että takahaarukan yläputkien ja satulaputken yhtymäkohdassa on linkusto, joka päästää takahaarukan joustamaan ja taipumaan pystysuunnassa hiilikuituisten haarukkaputkien jouston avulla. Joustoa on jopa 30 millimetriä satulasta mitattuna ja akselista mitattuna tämä on 10 millimetriä. Takajousituksessa ei ole erillistä iskunvaimennusta. Yksinkertaisuus on oikeastaan ratkaisun taustallakin.

Takajousitusta ei erikseen huomaa ajaessa, eikä kuski sen vuoksi huomaa juuri tiessä olevia epätasaisuuksia. Ratkaisu nimittäin toimii hienosti ja nielee suurimman osan kivistä ja kuopista alleen. Ajotuntuma on kuitenkin jäykkä ja jämäkkä, joten minkäänlaisia notkumisia tai heilumisia ei huomaa pyörän takapäässä kovaakaan polkiessa. Lauf Seiglassa rungon takaosa joustaa noin 10 millimetriä, mutta Topstonen jousitus on paremmin tunnettavissa ajaessa.

Täysjoustoisilla maastopyörillä ajaville nostan sen tärkeän huomion, että koska Kingpin on toteutettu satulaputken ja haarukkaputkien yhtymäkohdan laakeroinnilla, joustaa se ainoastaan kuskin istuessa satulassa. Toisaalta hiekkatiepyörään, joka harvemmin näkee teknistä maastoa, en tätä monimutkaisempaa joustoa haluaisikaan.

Toispuoleinen täysjousto vaatii vain toisen pään huoltoa

Kuten joustokeulat yleensä, myös Lefty Oliver tarvitsee säännöllistä huoltoa. Laakerien niin sanottu nollaus on Cannondalen mukaan tehtävä 50 tunnin välein ja sen voi suorittaa myös itse. Sen sijaan etuhaarukan ilmajousi on huollettava valmistajan mukaan 100 tunnin välein ja vaimentimen huolto myös 200 tunnin välein. Samankaltainen huoltoväli siis kuten esimerkiksi maastokeuloissa, mitä ei saisi kovassa käytössä unohtaa.

Kingpin-takajousitus sen sijaan ei tarvitse yhtä säännöllistä huoltoa, vaan Cannondale jopa mainostaa sitä huoltovapaaksi. Laakerointi näyttää ainakin ulkoisesti olevan toteutettu siten, että se ei olisi kovin altis ajo-olosuhteille. Varaosia on näihin kuitenkin saatavilla, jos yllätyksiä sattuu käymään.

Etukiekon akseli irrotetaan viisimillisellä kuusiokoloavaimella, mutta ensiksi pitää muistaa irrottaa etujarrusatula StopLock -vivun avulla. Hieman ylimääräistä työtä siis, jos esimerkiksi kuljetat pyörääsi autosi tavaratilassa ja joudut irrottamaan etukiekon. Pari kertaa jarrusatula meni väärin päin, mutta ratkaisu on kuitenkin looginen. Kannattaa myös muistaa, että Lefty ei omintakeisen etuakselinsa vuoksi sovi ainakaan läpiakselia hyödyntäviin kattotelineisiin.

Topstonen julkaisussa minua ilahdutti se, että omintakeisistaan ratkaisuistaan tunnettu Cannondale on tietyissä tärkeissä seikoissa pitänyt järjen kädessä ja pysynyt hyviksi todetuissa ratkaisuissa. Toispuoleisesti keskitetystä takakiekosta on nimittäin luovuttu, nyt pyörään sopii normaali 12×142 mm akselilla varustettu takakiekko.

Hienostuneen yksinkertainen

Topstoneen on valittu kestävä ja monipuolinen SRAM GX Transmission -voimansiirto Rival-kahvoilla. Valinta on oikea tähän pyörään, koska 42 -hampainen eturatas riittää hyvin monenlaiseen ajoon. Pyörän takapakka 10-52 -välityksillä ei ole este, vaikka reitille tulisi yllätyksiä. Eturatas voisi tosin olla mahdollisesti pari eturatasta suurempikin pyörän kohderyhmä huomioiden. Keskiö on kierteellinen, kuten pitää ollakin.

Pyörän kiekot ovat Reserveltä ja hiilikuitua. Ne ovat profiililtaan edestä 40-milliset ja takaa 44-milliset. Aerodynaamisesta profiilista huolimatta ne eivät ottaneet pahasti sivutuulia ja niiden ansiosta pyörä kulki näissä sulavan nopeasti. Hienoa, että pyörä toimitetaan kunnon kiekoilla. Usein jopa tässä hintapisteessä kiekoista tai ainakin niiden navoista säästetään, tässä napoina on edessä Cannondalen oma ratkaisu ja takana DT Swiss. Renkaiksi koeajopyörään oli asennettu 44-milliset WTB Raddlerit, jotka olivat hyvä perusvalinta. Ne toimivat sekä tiellä että polulla.

Satulatolppa ja ohjaustanko ovat molemmat standardikokoa – tolppa 27,2 mm ja ohjaustanko 31,8 mm. Ohjaustanko saisi olla kuitenkin ainakin pari senttiä kapeampi ja hieman eri profiilia. Takajarruletku on vedetty ohjainkannattimen läpi, mutta järkevällä tavalla. Positiivista on, että mukana tullut Fizikin satula sopi hienosti.

Pyörän painoksi Kuraläpän virallisella vaa’alla vahvistettiin 10,04 kg. Vaikka paino ei gravel-pyöräilyssä niin merkitse, tämä on mielestäni hieman liikaa tämän hintaluokan pyörään, vaikka pyörässä onkin joustokeula. Grammanviilaaja saa toki tästä jonkun verran pois eri osia vaihtamalla. Pyörän yli seitsemän tuhannen suositushinta kuitenkin hillitsee ainakin joitain speksaushaluja.

Valmis melkein kaikille reissuille

Hyvän hiekkatiepyörän pitää soveltua arkilenkkien lisäksi myös pidemmille seikkailuille. Topstonen suunnittelussa on otettu nämä huomioon, rungosta nimittäin löytyy riittämiin kiinnityspisteitä laukuille, pullotelineille ja muulle tarpeelliselle. Pullotelineiden pultinpaikkoja on kaksi runkokolmion sisällä, yksi rungon alaputkessa ja vaakaputkessa on lisäksi kiinnityspaikat laukulle. Jäykällä keulalla kiinnityspisteitä olisi myös etuhaarukassa.

Rungosta löytyy myös integroitu säilytyslaatikko alaputken pullotelineen takaa. Pienille tarvikkeille ja työkaluille mukana tulee mittojen mukaan tehty säilytyspussi, joka osoittautui koeajossa varsin toimivaksi. Sinne meni minityökalu, otsalampun vara-akku, tubeless-paikkoja, rengasrautoja, vara-akku takavaihtajalle ja minipumppu sekä pientä evästä. Minipumppu piti tosin laittaa pussin ulkopuolella säilytyslaatikkoon, koska pussissa se ei sinne taipunut. Sisäkumille riittänee myös tilaa sellaisille, jotka niitä vielä mukanaan kantavat. Säilytyslaatikon sulkumekanismi toimii pienellä vivulla, joka vaikutti pysyvän hyvin kiinni tilanteessa kuin tilanteessa.

Retkipyörä tämä ei ole, mutta ajo-ominaisuudet huomioiden Topstone sopii myös pyöräretkeilyyn, ainakin nopeampitempoiseen sellaiseen. Rengastila on nimittäinn tässä pyörässä pettymys. Gravel-pyöräilyä seuraava on varmasti kuullut, että pyöriin laitetaan isompia ja isompia renkaita. Trendi vaikuttaa olevan, että jopa XC-pyörien renkaita sovitetaan alle ja ne on todettu nopeiksikin.

Takana rengastilaa on aivan hyvin, 52 millimetriä. Jäykällä keulalla menisi jopa 56 mm leveä rengas eli 2.25″ -kokoinen maastorengas, mutta Leftyn kanssa maksimileveys yllätti. Se on ainoastaan 47 millimetriä, mitä gravel-pyörälle pidän turhan kapeana. Pyörää nimittäin markkinoidaan myös seikkailunäkökulmasta.

Rengastilasta huolimatta en välttämättä koe tälle pyörälle yli kahden tuuman renkaita tarpeellisiksi. Kun tie muuttuu epätasaiseksi tai jopa loppuu, leveämpää rengasta saattaa kuitenkin kaivata. Topstonen jousto-ominaisuudet toimivat nimittäin niin hienosti, että ne korvaavat rengastilan lieviä puutteita. Matka siis jatkuu, vaikka reittisuunnittelu menisi pieleen, tai vaikka sitä ei olisi ollenkaan tehty.