Kaksi Levoa, kaksi ajotyyliä – Levo R ja Levo EVO vertailussa

Komponentit käyttötarkoituksen mukaan

Molemmat testin Levot ovat FACT 11m hiilikuiturunkoisia Comp-malleja. Levo Evo on rungoltaan identtinen Levo 4:n kanssa takahaarukan linkustoa lukuunottamatta. Levo Evon oma linkusto iskareineen mahdollistaa Levo 4:ää pidemmän joustomatkan. Levo R poikkeaa muista Levoista useammalla tapaa ja näitä asioita tarkastellaan myöhemmin geometrian yhteydessä. Geometrian lisäksi Levo R:n runko on hieman Levo Evoa kevyempi. Levo R:n kokonaispaino (S3-koko) on noin 22,3kg ja Levo Evo (S4) 25,2kg. Molemmista pyöristä löytyy akun yläpuolelle varattu Swat-säilytystila sekä geometrian muunneltavuuteen tarkoitettu flipchip takahaarukasta. Tämän lisäksi Levoissa on keulakulmasäätö. Levo 4:sta poiketen, Levo Evon iskarin alapään kiinnityksessä ei ole flip chippiä. Levo R:stä tämä kuitenkin löytyy.

Vaikka Levojen komponentit ovat hyvinkin samantasoisia, niistä löytyy pieniä käyttötarkoituksenmukaisia eroja. Molemmissa pyörissä voimansiirto on toteutettu Sramin sähköisellä osasarjalla. Ketju ja kasetti ovat GX Eagle Transmission (12s) ja takavaihtajaksi on valittu malliston edullisin sähköinen S1000 Eagle AXS. S1000 vaikuttaa kuluvan aika nopeasti. Alun tarkan vaihtamisen jälkeen vaihtajaan syntyi käytön myötä ikäviä ominaisuuksia, jolloin kaikki vaihteet eivät vaihtaneet enää yhtä tarkasti. Vaihtaja saattoi myös hyppäyttää ketjua naapurirattaalla omia aikojaan.

Jarrut ovat myös Sramin valikoimasta. Levo Evo on varusteltu Maven Bronzeilla (220mm jarrulevyt) ja Levo R:stä löytyy Sramin Motive Bronzet (200mm jarrulevyt). Molemmat jarrut ovat nelimäntäisiä. Alkuun ennen kunnollista sisäänajoa ja etenkin märällä Motivet olivat äänekkäät, mutta lyhyen sisäänajon jälkeen äänet katosi. Myös niiden tehokkuus herää henkiin sisäänajon myötä ja etenkin Mavenien jarrutusteho tuntuu paranevan entisestään jarrujen hieman lämmettyä. Ajokokemusten perusteella molemmat jarrut vaikuttavat varsin päteviltä valinnoilta Levoihin.

Iskunvaimennuspuolella Levo R on varusteltu Foxin Performance-sarjan iskarilla ja keulalla. Iskari on kaksi vuotta sitten Stumpjumper 15 -julkaisun myötä esitelty progressiivinen Float Performance Genie. Genie on osoittautunut loistavaksi iskariksi ominaisuuksiensa ansiosta. Tästäkin löydät lisää tietoa Stumpin julkaisusta (linkki edellä). Keulalla Levo R:stä löytyy Grip-vaimentimella varustettu Fox 36 SL Performance. Myös tämä on omiaan keveään lyhytjoustoiseen sähköpyörään. SL on Foxin kevennetty versio normaalista 36-mallistosta, mutta samalla se tuo 36-sarjan jämäkkyyttä ajotuntumaan.

Levo Evosta löytyy Rockshoxin alusta. Iskarin tehtäviä hoitaa uusi Vivid Select Air. Vuoden takaiseen Levo 4:een verrattuna iskarin ulkoisen mitat ovat erilaiset. Levo Evon Vivid on 230×62,5mm, eli se on pidempi kuin Levo 4:n 210x55mm iskari. Tämä yhdessä erilaisen takahaarukan linkuston kanssa muuntaa Levo 4:sta Levo Evon. Linkusto tulee olemaan saatavilla after market -osana, joten Levo 4:n omistajat voivat tulevaisuudessa halutessaan muuntaa oman pyöränsä Evoksi vaihtamalla linkuston sekä iskarin. Iskarin ja linkuston vaihdon myötä myös etupää vaatii pidemmän keulan. Levo Evosta löytyy 180mm joustava Rockshoxin uusittu Zeb Select. Zeb on varusteltu helpposäätöisellä Delta RC-vaimentimella.

Molemmat Levot on varusteltu Sramin kampisarjoin. Näissä ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta pieni huomion arvoinen seikka kiinnittyy niiden pituuksiin. Levo R:n kammet on 160mm pitkät kun taas Levo Evosta löytyy 5mm lyhyemmät, 155mm, kammet. Omien kokemusteni mukaan 155mm kammet ovat hyvät, kun moottori syöttää avustusta. Polkimien etäisyys maahan kasvaa, jolloin todennäköisyydet tahattomiin kontakteihin kivien ja kantojen kanssa pienenevät. Avustuksen loputtua yli 25km/h vauhdeissa olen havainnut 155mm kampien käyvän turhan lyhyiksi – kun pelkästään jalka tuuppaa watteja. Itse käytän luomupyörissäni 165mm kampia ja Levo R:n kammet tuntuivat näin ollen kotoisammilta. Niiden pituus alkoi olla lähellä omaa sweetspottia, millä koen saavani ideaalisen tehontuoton omista jaloistani. Tietenkään tällä ei ole merkitystä sähköpyörissä, jos niitä poljetaan vain moottorin avustamana. Levo R:n tapauksessa mieleeni herää kuitenkin ajatus, että ehkäpä tätä on mietitty tilanteisiin, missä pyörää pitää polkea myös kovemmissa vauhdeissa, jolloin moottorin avustus on jo loppunut.

Levojen ohjaamosta löytyy Spessun omat stemmit, tangot ja gripit. Huomionarvoisena nostona mainittakoon Levo Evon ohjaustangon nousu. Tavanomaisesta 20-30mm noususta poiketen, Evon tangon nousu on 50mm. En tiedä onko korkeampi tanko seuraava trendi, mutta ainakin gravity-ajoon suuntaavasta käyttötarkoituksesta se kielii vahvasti.

Hissitolpat ovat molemmissa pyörissä myös samat X-Fusion Manicit ja niiden pituus vaihtelee runkokoon mukaan 125 millistä aina 190 milliin saakka. Levo R:n runkoja on muuten tarjolla kuudessa eri koossa (S1-S6) ja Levo Evosta löytyy viisi kokoa (S2-S6). Levo R:n S1-koko on saatavilla ainoastaan 27.5″ kiekoilla. Levoa Evoa ei ole saatavilla S1-koossa ollenkaan.

Kiekot ja renkaat Levoissa on luonnollisesti Spessun omasta valikoimasta. Levo R:n rengastus on enemmän trailihenkinen. Edestä löytyy trail-runkoinen Purgatory pehmeämmällä T9-kumiseoksella. Takana on sama rengas, mutta astetta kovemmalla T7-kumiseoksella. Molemmat on kooltaan 29″x2.4″. Levo Evosta sen sijaan löytyy järeämpää rengastusta. Edessä pitoja hakee 29″x2.4″ Butcherin T9-seoksinen gravity-runkoinen rengas. Takaa löytyy hieman yllättävästi samalla seoksella ja rungolla oleva 27.5″x2.4″ Cannibal. Cannibal on korkeanappulainen ja mielestäni järeämpi rengas kuin Butcher, joten yllätyin löydettyäni sen Levo Evon takaa.

Runkogeometriassa tuttua muunneltavuutta

Kuten sanottu, Levo R ja Levo Evo on rungoltaan erilaisia. Geometriataulukon valossa tarkasteltuna ne poikkeavat jopa aika paljon. Levo R on Levo Evoa reachiltään 5mm pidempi sekä se satulaputken kulmassa on asteen ero. Keulakulmissa on myös eroja. Levo Evon keulakulma on loivimmassa asetuksessaan 63,6° eli tätä voidaan säätää asteen verran jyrkemmäksi. Levo R:n keulakulma on ns. neutraalissa asennossa 65°, mutta sitä saadaan säädettyä asteen verran molempiin suuntiin vaihtamalla ohjainlaakerikupin asentoa tai kuppia. Levo Evon pienempi takarengas mahdollistaa lyhyemmän, 435mm chainstayn kun 29″-kiekolla varustetussa Levo R:ssä se on 447mm. Molemmista Levoista löytyy takaa Horst-nivelpisteen säätömekanismi eli kaksiasentoinen flip chip, jolla takahaarukan (chainstay) pituutta ja keskiön korkeutta voidaan säätää. Levo R:ssä short-asetus lyhentää alla olevassa taulukossa ilmoitettua mittaa 6mm sekä se nostaa keskiötä 5mm. Levo R tulee siis tehtaalta long-asetuksella. Ärrästä poiketen, Levo Evo tulee tehtaalta short-asetuksella ja näin se on myös ilmoitettu geometriataulukossa. Flip chip käännettynä long-asentoon takahaarukan pituus kasvaa 11mm ja keskiö laskee 12mm. On syytä huomioida, että Horst-nivelpisteen säätö vaikuttaa myös keulakulmaan. Levo Evossa muutos on 0,8° kun Levo R:ssä se on maltillisempi 0,4°. Vaikka Levo Evon takahaarukkaa voidaan pidentää edellä mainitusti, ei sinne kuitenkaan mahdu 29″ takarengas. Geometriasäädöt eivät vaikuta seatstayn mekaniikkaan, mikä viimeistään toimii kaksysiä rajoittavana tekijänä.

Lisätietoja Levo Evon ja R:n runkogeometrioista löydät Spessun sivuilta.

Tuttu moottori vuoden takaa

Mastermindissa ja Spessun omaa nimeä kantavassa 3.1-moottorissa ei sinänsä ole mitään merkittävästi uutta vuoden takaiseen Levo 4:n julkaisuun. Jos kuitenkin asia on vielä vieras, suosittelen lukaisemaan jutun tästä. 3.1-moottorista ja sen päivityksestä löydät lisää tietoa helmikuun julkaisusta. Tämän hetkisellä softalla moottorit tuottaa maksimissaan 105Nm vääntömomentin sekä 810W huipputehon. Lisäksi Levoista löytyy iso 840Wh akku.

Olen päässyt ajamaan kaikkia Spessun 3.1-moottorin päivitysversioita sekä S-Worksin tehokkaampaa moottoria. Tämän vuoden alussa julkaistu softapäivitys kieltämättä kuroi Levon ns. normimallin ja S-Worksin teho- ja vääntöeroa kiinni, mutta ero on silti havaittavissa. Mistään suuresta erosta ei kuitenkaan käytännössä ole kyse. Normilevon moottorista jää puuttumaan ikään kuin se pieni viimeinen tönäisy, kun sitä vertaa S-Worksin moottoriin. Stravan ylämäkisegmenttien valossa tarkasteltuna olen ajanut sekunnilleen samoja peeärriä normaalilla ja S-Worksillä. Alamäessä moottorin erot ovat käytännössä olemattomat sillä vauhdit kasvavat nopeasti yli 25km/h ja tällöin pyörän muut ominaisuudet korostuvat.

Pieniä eroja ylämäessä

Molemmat Levot on hyviä kiipeämään ja selvittivät kaikki kotimäkeni jyrkimpien reittien laskut myös väärään suuntaan. Äärirajoille vietäessä, missä keula pyrkii keulimaan ja takarengas sutimaan, Levo R toimi aavistuksen paremmin. Levo Evon takarengas tarjoaa kyllä riittävästi vetopitoa, mutta äärimmäisen jyrkässä se on herkempi keulimaan kuin Levo R. Levo Evon korkealla nousulla varustettu ohjaustanko tekee satulasta poljettaessa rennon, mutta pystyn ajoasennon. Erityisen jyrkissä nousuissa kuskin pitää nojata lähemmäs tankoa tasapainon säilyttämiseksi. Levo R:n jyrkempi keulakulma helpottaa sen ohjattavuutta. Kun mäki muuttuu todella jyrkäksi ja kun pyörän ja kuskin tasapainon rajoja kokeillaan, tulee jalankäytöstä tarkkuutta vaativaa – etenkin turboa käytettäessä. Nämä on myös niitä hetkiä, kun rataspakan isoimmalle rattaalle on oikeasti tarvetta. Tavanomaisissa enduropätkien siirtymissä nousut tuntuvat molemmilla pyörillä lähinnä tasamaalta. Ajoasento satulasta on jo ihan perussäädöillä erittäin miellyttävä.

Levo R loistaa tasamaan poluilla

Tasamaapoluilla Levo Evon kyyti on pehmeää. Pidempi jousitus tasoittaa kivisiä juurakoita erinomaisesti. Samasta syystä pyörä tuntuu vastavuoroisesti vähän kömpelöltä. Levo Evon hyppyyttämiseen, oli se sitten bunny hop tai pelkkä keulan tai perän nosto, vaaditaan alustasta syvempi kompressio (pre-load), jotta paluuvaimennuksesta (rebound) saadaan tarvittava apu kyseisiin liikkeisiin. Syvemmän kompression pumppaaminen vaatii enemmän aikaa ja kuskilta enemmän yritystä. Uskon, että kömpelö fiilis syntyy tästä. Toki asiaan vaikuttaa myös se, että Levo Evo on verrokkiaan Levo R:ää noin kolme kiloa painavampi. Painoltaan kevyempi Levo R on kuin kotonaan poluilla. Joustomatka on ideaalinen tasamaapolkujen pommitukseen sekä 29″-tuumainen takakiekko parantaa selvästi rullaavuutta epätasaisuuksien ylityksissä. Levo R:n käsittely teknisissä tai vauhdikkaissa osuuksissa on vaivatonta. Pyörä on kevyempi sekä sitä on lyhyemmän joustomatkansa ansiosta helpompi ja nopeampi käsitellä. Levo R:n 12mm pidempi takahaarukka (chainstay) vakauttaa pyörää kovavauhtisessa ajossa, eikä takarengas jakele sivuille kovin helposti. Levo Evon lyhyempi takahaarukka parantaa pyörän käänneltävyyttä sekä tuo esiin mulletin leikkisyyttä, mikä muuten saattaisi jäädä pitkän joustomatkan varjoon. Levo-sisarusten joustomatkaltaan keskimmäinen, ilman lisänimiä mainetta niittävä Levo 4, tuo selvemmin esiin mullet-pyörien leikkisyyden sen käsiteltävyydessä pienen takakiekon ja lyhyen takahaarukan ansiosta.

Levo Evon vahvuudet löytyy alamäestä

Levo Evo herää henkiin alamäessä. Mitä isompi ja jyrkempi mäki, sen parempi. Kun maanvetovoima antaa pyörälle vauhdit, moottorin ja akun massa vakauttaa sitä oikeassa paikassa, eli renkaiden välissä ja lähellä keskiötä. Pyörä on selvästi tehty isoihin mäkiin ja kovempiin nopeuksiin. Vauhdin kasvaessa tasamaan poluilla havaittu kömpelyys muuttuu luottamusta herättäväksi vakaudeksi. Mullet-rengastus tuo isolle pyörälle leikkisän vivahteen, sillä se parantaa pyörän kääntyvyyttä. Kuuleman mukaan pystysuorilla alamäkireiteillä pieni takarengas ei osu kuskin peräluukkuun yhtä herkästi kuin 29″. Samoin backfilppi on kuulemma helpompi 27.5″ renkaalla. Molemmat jäi kuitenkin todentamatta rajallisten reittien ja taitojen myötä.

Vaikka Levo R on suunniteltu enemmän polkuohjukseksi, on se yllättävän kykenevä alamäessä. Foxin Genie-iskari luo fiiliksen pidemmästä joustosta takana. Mitään suurempia hampaita kalistelevia alustan pohjauksia en saanut Levo R:llä aikaan, mutta parin sisurin ja takakiekon dentin jälkeen suosittelen tähänkin pyörään litkuja ja ainakin taakse inserttiä. Pyörien ominaisuudet ohjaavat muokkaamaan hieman ajotapaa. Siinä missä Levo Evolla ajetaan asioiden läpi, Levo R tarjoaa vaihtoehdoksi hyppiä ja kevennellä niistä yli. Tasamaapolkuja varten suunnitellut ominaisuudet kannattelevat lyhytjoustoisempaa Levo R:ää melko pitkälle Suomen tyypillisillä enduropoluilla.

Yhteenveto

Specializedilla on siis tarjolla kolme samalla moottorilla varustettua Levoa. Niissä on paljon samaa, mutta silti ne ovat omilla tavoillaan hyvin erilaisia. Jos sydän sykkii Spessun suuntaan ja näistä kolmesta pitäisi joku valita, on se varmasti järkevin tehdä omien ajotapojen ja tarjolla olevien ajopaikkojen perusteella. Jos ajat sysimustia alamäkireittejä tai hypit isosti, Levo Evo saattaisi olla se oikea. Viime vuonna julkaistu Levo 4 on tavallaan sama pyörä kuin Levo Evo. Niiden rungot ovat takahaarukan linkustoa lukuunottamatta identtiset. Levo 4:sta voikin muokata Levo Evon vaihtamalla erikseen myytävät linkun osat, iskarin ja keulan. Pitkät ajopäivät poluilla, mistä löytyy kaikkea vertikaalia unohtamatta, voisi Levo R olla oikea valinta. Kuten sanottu, Levo R riittää joustomatkaltaan myös useimpiin Suomen endurospotteihin tai trail centereihin.