Mitä kuljetat mukanasi maastopyöräillessäsi – klassikkoaihe keskustelunavaukseksi

Mitä itse kuljetan mukanani?

Mukana kulkeva varustus riippuu luonnollisesti siitä, mihin varaudutaan. En itsekään kuljeta mitään mukana lyhyellä ”tunnin lenkillä” lähimetsässä, hyväksyen sen, että pienen teknisen vian iskiessä saatan joutua kävelemään kotiin.

Työmatkapyöräillessä repussa kulkee kevyt varustus, jolla selviää tappajasepelin puhkaisemasta crossarin renkaasta tai kiristää löysän pultin, mutta juuri muuta en kanna mukanani.

Tässä artikkelissa keskitymme varustukseen, joka otetaan mukaan pidemmille lenkeille tai vaikka endurokisoihin – jotka minulle merkitsevät samaa asiaa.

Tarkastellaan seuraavaksi kolmea tosielämän esimerkkiä Kuraläpän enduroasiantuntijoiden, Juhan ja Samin, sekä allekirjoittaneen näkökulmasta. Artikkelin todellinen ydin on kuitenkin se, että haluan kuulla, mitä sinä kuljetat mukanasi ja miksi. Haluan hyviä ideoita ja inspiraatiota oman varustukseni parantamiseksi ensi kesäksi. Kirjoita ajatuksesi artikkelin kommentteihin tai tee Instagram-päivitys hashtageilla #kuraläppä ja #varusteluläppä, jossa kerrot kuvien ja tekstin avulla, mitä raahaat mukanasi. Samalla voit näyttää seuraajillesi, mitä kaikkea rakas harrastuksemme pitää sisällään pelkän ajamisen lisäksi!

Mikon vyölaukun sisältö

Olen siirtynyt todellisen enduromiehen banaanin sekä kaiken muun tarpeellisen runkoon teippaamisen maailmasta vyölaukun käyttöön. Ensimmäiseen sähköpyörääni piti asentaa isommalla reservillä varustettu takaiskunvaimennin, eikä juomapullo enää mahtunut telineeseensä. Niinpä minun oli ajateltava kuvio uusiksi ja päädyin Evoc Hip Pack Pro 3 -vyölaukkuun. Aiemmin olin kiinnittänyt osan tarvikkeista pyörän runkoon, ruokatarvikkeet suojapaidan taskuun ja juoman pullotelineeseen. Nyt kaikki kulkee vyölaukussa.

Vyölaukkuun liittyy kuitenkin varauksia. En ole täysin vakuuttunut sen turvallisuudesta selälle kaatumistilanteessa. Mutta kuten kyynärsuojia käyttävänä mäkiajajana tiedän: tähän lajiin ei voi varautua kuin ritari, ja aina voi sattua.

Evocin päätasku sisältää OneUpin pumpun, jonka oli tarkoitus ottaa kuljetukseen osa tässä artikkelissa mainituista tavaroista ja kaikkiin pyöriin oli tarkoitus valmistella kiinnike pumpulle. Kaulaputkessa kulkenut ja pumppuun sopiva työkalujen kiinnike oli pehmentynyt kuitenkin niin, että se hajosi osiin ja projekti jäi kesken. Pumppu on kuitenkin hyvä ja tehokas. Ladattava minikompura on käynyt mielessä, mutta on jäänyt vielä hankkimatta tämän pumpun tilalle. Aikaisemmin käytin eri valmistajan pumppua, jossa pumpun ja venttiilin välissä oli joustava letku, mutta letkun ongelmana oli se että kovin usein venttiilin sielu pyöri irti letkua irroittaessani ja Ukkohallan Pumppaamo EK:n alussa etuflättiä korjaillessani päätin ettei yhteistyömme enää jatku.

Keskellä näkyy aivan tavallinen penaali, jonka sisältöön perehdymme myöhemmin. Tästä voidaan tietysti kiittää ensimmäisenä vaimoa joka sen minulle lahjaksi sisältöjen osalta hankki, mutta myös Kuraläpän aikaisempia podcast-jaksoja hyvän ja tarpeellisen aiheen käsittelystä.

Tuboliton sisuskumi on päätynyt mukaan kokonsa puolesta, mutta siitä ei vielä ole muita käyttökokemuksia, koska sen käytölle ei ole ollut tarvetta.

Nippusiteitä, älä lähde juuri minnekään ilman nippusiteitä. Näillä on korjattu vaikka, alkaen Finalessa kaatuneen oppaan kypärän lipasta irronneisiin pyörän osiin kotiin pääsyn helpottamiseksi.

Sopivan muotoiseen penaaliin on vedenpitävään pussiin pakattu omasta mielestä sopivat välineet ensiapulaukuksi. Itseensä kiinnittyvää sidosteippiä joka on helppo pyörittää joko haavalapun päälle tai vaikka käyttää painesiteen tekemiseen. Laastareita, haavateippiä ja erilaisia haavan peitelappuja. Puhdistustarvikkeet tästä puuttuu, mutta näillä välineillä on tarkoitus päästä poluilta pois ja sen jälkeen hakeutua kunnollisen puhdistuksen ja paketoinnin pariin. Sopii erinomaisesti esimerkiksi pitkän lukkopolkimilla ajamisen jälkeen flättien kokeilun turvaksi.

Etutaskusta löytyy vedenpitäviin pusseihin pakattuna pari pätkää ketjua. Näille oli enemmän käyttöä aikana ennen eturatasta ja ketjua suojaavia tacoja tms. mutta varsin käyttökelpoinen varaosa ketjun rikkoutuessa kun esimerkiksi iskusta solmuun menneen pätkän voi korvata ketjusta.

Vaihtajan korvake on pakollinen matkassa pidettävä. Tarinoihin verrattuna näitä vahinkoja on itselle käynyt hyvin harvoin, mutta vääntyneen korvakkeen vaihtaminen on varsin todennäköinen syy matkan katkeamiselle.

Ketjun katkaisuun mukana kulkee Park Toolin työkalu, joka säilyy vyölaukussa, mutta käytän samaa kunnollista versiota myös kotona remppahommissa.

Pienestä pussista löytyy varaosat hissitolppaan.

Mustat pihdit on ketjulukon avaamiseen ja samassa yhteydessä kulkee kätevästi myös uusi ketjulukko.

Keltaiset työkalut ovat Pedro’s merkkiset ”rengasraudat” renkaan vääntämiseksi vanteelta esimerkiksi kun litkutettu rengas ei pidä ja sisuskumi on vaihdettava tilalle. Ihan ok työkalut, mutta hyviä vaihtoehtojakin on.

Vihreät pienet pihdit ja oheistarpeet on se kuuluisa ”kamelinpaska” tubeless eli litkutetun renkaan reiän paikkaamiseksi. Näiden vieressä samaa ongelmaa ratkaisemaan on Stan’sin työkalu jolla voi pistää reikään pienen tähdeltä näyttävän kankaan palan joka reagoi litkun kanssa muodostaen tiivistävän paikan. Eri vaihtoehdot sopii vähän erilaisten reikien paikkaamiseen ja tähän haasteeseen on useampi varautumiskeino ja pumppu joka työntää paljon ilmaa, koska varsinkin kisatilanteessa tämä on mielestäni todennäköisin ongelma ja usein ripeät liikkeet tekevät korjaamisesta helpompaa verrattuna renkaaseen joka on aivan tyhjä ja litkut ovat valuneet ulos. Äkkiä vaan riittävästi tavaraa reikään ja ilmaa renkaaseen on paras lääke hitaasti vuotavaan reikään.

Viimeisenä sininen ilmanpainemittari. Päätin pyörän alustan säätämisen opeteltuani, että jos säädän alustaa ja mietin rengasvalintojani, vähimmäisvaatimus on että rengaspaineet on kohdallaan, ettei sillä ”nollaa” muita pyörän säätöjä olemalla välinpitämätön. Mittari kulkee siis mukana ja toisin päin nopeassa tilanteessa käsipumpulla sisuriin ilman pumppaaminen voi jäädä selkärangan puuttuessa vähäiseksi ja vaivalla paikalleen laitettu sisuri voi olla nopeasti vainaja.

Sivutaskuissa kulkee energiaa, itse täytän taskut sirkus aakkosilla tai Kouvolan lakritseilla. Saa voimaa, ei sula, on hyvä. Juomat kulkee nykyisin joko vähän vajaaksi jätetyssä vyölaukun juomapussissa josta tulee juomaletku vyötärölle tai pullossa joka nykyisin mahtuu sen omalle paikalle telineeseen.

Näillä varusteilla laukku on minulle ihan hyvä, mutta mielellään sinne ei enää juomia laita tai alkaa olla turhan painava paketti vyötärölle. Hyvää tässä on myös se, että vaikka pyörä vaihtuu, tavarat on mukana. Jos ajaisin vain yhdellä pyörällä, näkisin vaivaa vaikka väkisin kaiken kiinnittämiseksi pyörään.

Tätä pakettia ei ole rakennettu isolla rahalla tai kerralla alusta loppuun vaan siinä on sellaista materiaalia jota vuosien varrella on kertynyt mukaan. Mukaan livahtaa usein myös Leathermanin työkalu, mutta se ei saa aina viettää aikaansa tässä kokoonpanossa, koska sitä tarvitaan muuallakin. Usein mietin, että pitäisikö ottaa askel takaisin historiaan ja harkita repun kanssa ajamista. Tähän pakettiin ei isoja eväitä tai takkia pakkailla ja pieni tarkasti mietitty reppu voisi mahdollistaa myös sopivasti valitun toisen sähköpyörän akun mukana kuljettamisen…

Mitä Sami kuljettaa mukanaan?

Pyörän niin kutsutun ”patonkilaatikon” mukaantulo on helpottanut huomattavasti mukana kulkevan ”selviä hengissä” -materiaalin mukana kuljettamista. Pääpaino Samin tavaroissa on luomupyörässä, jossa selviytymiskitti on keskitetty kisakäyttöön.

Patonkilaatikkoon menevään pussukkaan on kerätty ne tärkeimmät. Konsepti on sama kuin artikkelin kirjoittajalla, eli käyttökelpoinen materiaali on pikkuhiljaa valkkautunut matkaan.

Ensimmäisenä käsittelyyn otetaan ilma renkaissa, eli CO2-täyttölaite ja 2 kappaletta 16-grammaisia patruunoita, joilla saa täytettyä pari insertillä varustettua rengasta. Patruunat on pyöräytetty teipillä ympäri, jotta ne eivät rungon sisällä paikkaa hakiessaan kolise ikävästi sillä kuten jokainen tietää, hiljaisella pyörällä on mukavampi ajaa kuin sellaisella mikä kolisee. Täyttölaite on varmistettu toiseen patruunaan käyttövalmiiksi teipillä, eli kierteitä eli ei ole kierretty loppuun asti, mutta paketti on valmiina käyttöön.

Kaikissa minun maastopyörissä on insertit molemmissa päissä, joten sisureita ei lenkeillä tai kisoissa kulje mukana vaan renkaanpaikkaus hoituu tubeless-paikoilla. Aikanaan sopivasti on ollut tarjolla Slug Plug, jota tulee sitten täydennettyä tarpeen tullen madoilla. Lisämadot (yhteensä 8-10kpl) kulkevat pienessä harmaassa laatikossa ja työkalussa on ensimmäinen mato käyttövalmiina.

Kuten varmasti kaikilla, varakorvake kulkee helposti matkassa ja se on joskus pelastanut kisan, kun on voinut vääntyneen korvakkeen vaihtaa endurokisassa pätkien välissä suoraan ja ei ole tarvinnut tapella huonosti toimivien vaihteiden kanssa.

Katkenneita tai vääntyneitä pinnoja varten on matkassa nippeliavain, joka menee näppärästi UDH-korvakkeen ympärille. Omissa pyörissä on onneksi kaikissa samankokoiset nippelit, joten avainta ei tarvitse pyörien välillä vaihtaa.

Varaketjun pätkää en kuljeta mukanani, mutta matkassa on kuitenkin 1 kappale masterlinkkejä ja Topeakin työkalusta ryöstetty ketjunkatkaisin. Mikäli ketjua tulee tarpeen lyhentää, niin rajoitinruuvilla voi pelata pienimmät vaihteet eli isoimmat rattaat pois. Toki, muutama ketjun lenkki pussiin vielä mahtuisi, joten taitaa mennä Mikon vinkki harkintaan.. Ja osahan kuljettaa ketjulenkkiä vaihdevaijerissa tai jarruletkussa.

Muita tarpeellisia ovat kuten aiemmin mainittu, nippusiteet. Lisäksi pyörän satulatolpan ympärille on kierretty arviolta noin metri gorillateippiä esimerkiksi sen katkenneen pinnan niputtamista varten. Nippusiteen katkaisuun matkassa voisi kulkea vielä pieni mattopuukko, mutta olen ajatellut teipillä sitovani nippusiteen hännän tarvittaessa.

Kuvasta puuttuu vielä taskussa kulkeva multitool. Tähän käyttöön on valikoitunut ohut työkalu, mikä sisältää kuitenkin yleisimmät käytettävät koot. Esimerkkinä toimikoon Giantin Toolshed 11 tai Sramin eagle multitool, eli sellainen riittävän litteä jota ei juuri huomaa taskussa, ja se ei oletettavasti tee kovin helposti puujalkaa kaatumistilanteessa.

Lisäksi, käytettävä eväs eli yleisimmin sirkusaakkoset tai pehmeät kaurapatukat kulkevat ajohousun tai suojapaidan taskussa. Märällä kelillä setti täydentyy vielä mikrokuituliinan palasella, jolla saa ajolaseista pyyhittyä suurimmat kurat pois alamäkipätkien välillä.

Jos tulee lähdettyä selvästi pidemälle lenkille tai otettua alle sähköpyörä jossa tuota patonkilaatikkoa ei akun takia ole, siirtyy pussukka kokonaisuudessaan Evocin litraiseen vyölaukkuun, jonka sivutaskuihin voi vielä täydentää mainitut patukat tai esimerkiksi avaimet.

Juhan varusteet

Ajan lenkkini aika minimalistisella varustuksella. Arkena ajamillani maastopyörälenkeillä mukanani kulkee juomapullon lisäksi ainoastaan OneUpin EDC-pumppu työkaluineen. Pumpun sisältä löytyy pieni yleistyökalu, mikä täyttää perustarpeet pulttien kiristyksiin ja pyörän säätöihin. Pumpusta löytyy myös rengasrauta, ketjunkatkaisutyökalu, ketjulinkki ja kamelinpaskatyökalu kamelinpaskoineen. Olen muuten myös teipannut ketjulinkit maastopyörieni vaihdevaijereihin, millä varmistan että ainakin yksi varaosalinkki on aina mukana ja se on vielä yhteensopiva pyörän ketjuun. (Sähköpyörääni lukuunottamatta kaikki muut pyöräni ovat 11-vaihteisia.)

Gravel-lenkkien aikana käyn lähes poikkeuksetta kauempana kotoa, jolloin myös varusteet ovat maastopyöräilyä kattavammat. Siinä missä maastopyörälenkeiltä pääsen kävellen kotiin, gravel-lenkeillä vahinko voi käydä ollessani kauempana kotoa. Tällöin pyörä on hyvä saada pientareella kuntoon, jotta matka voi jatkua. Edellä mainittu OneUpin pumppu työkaluineen kulkee myös gravel-pyörän mukana. Tämän lisäksi minulla on gravel-pyörässä satulalaukku, mistä löytyy kaksi sisuria, vaihdevaijeri, vaihtajankorvake, teippiä, muutama nippuside ja pikaliimaa. Pidemmillä gravel-matkoilla suunnittelen mukaan otettavat varusteet tapauskohtaisesti. Likaasessa Lakeudessa, mitä voidaan pitää jo aika ääripään lenkkinä, mukanani kantamat varusteet löydät tästä linkistä.

Enduro-kisoissa pyöräni SWAT-boksista eli viistoputken säilytyslokerosta löytyy yllättäen jo useampaan otteeseen mainittu OneUpin pumppu. Pumpun lisäksi siellä on yksi sisuri ja mahdollisesti pari energiapatukkaa sekä vaahtomuovin pala. Energianpatukat syötyäni painan vaahtomuovinpalan pumpun ja SWAT-boksin kannen väliin. Vaahtomuovin tehtävä on siis pitää pumppu paikallaan, ettei se pääse kolisemaan ärsyttävästi rungon sisällä. Varalla oleva vaihtajankorvake löytyy useimmiten taskustani. Enduropyörässäni on muuten myös pieni työkalu keulan kaulaputkessa. Keksintö ei sinänsä ole uusi, mutta on mielestäni yksi parhaimmista, mitä tulee työkalujen säilytykseen. Työkalu on saatavilla sekunneissa, mikä mahdollistaa nopeat pikkusäädöt tai kiristykset tilanteen niin vaatiessa. Enduropyörästäni löytyy myös kuusiokoloavain teipattuna satulan alle Shimanon takavaihtajan B-ruuvin säätöön.