Helsingin Keskuspuiston merkitty maastopyöräreitti

Erinomaiset opasteet auttavat reitillä pysymistä.
Helsingin kaupunki on pitkän odotuksen jälkeen avannut merkityn maastopyöräreitin Keskuspuistoon. Reitin on tarkoitus olla kokeilu merkittyjen reittien osalta ja kokemusten keräämisen jälkeen on mahdollista, että työ jatkuu. Reitin tarkoitus ei ole olla ainoa paikka kyseisellä alueella, jossa saa maastopyöräillä, vaan sen tarkoitus on helpottaa maastoon lähtöä. Tutustu reittiin ja ala tutkia rohkeasti muita alueen polkuja.

Aloitetaan jykevällä väitteellä, että Helsinki saattaa olla myös maastopyöräilyn pääkaupunki. En ole itse alkuperäinen hesalainen, mutta ensimmäisestä muutosta tänne on jo yli 20 vuotta. Sen aikana olen huomannut tämän maailman mittapuulla pienen ja metsäisen kaupungin olevan varsin hyvä kohde maastopyöräilijälle. Mäkiä ei luonnollisesti vuorista vapaassa maassamme liikaa ole tarjolla, mutta täällä eteläisen rantamaan alueella niitä ei ainakaan juuri ole. Se mitä täällä on, on muuta maata enemmän ihmisiä pienellä alueella ja koska siitä huolimatta metsää riittää, sinnehän suomalaisista moni menee. Tästä seuraa erinomaiset polkuverkostot, jokaisessa pusikossa kun asfalttiviidakosta vain poistuu – ja puskia riittää, koska teille jotka ette ole kokeilleet tiedoksi, että Helsinki on aika hitosti muutakin kuin Kolmen Sepän patsaan ympäristö.

Upeaa polkua keskellä Helsinkiä.

Keskuspuisto on nimensä mukaisesti kaupungin keskellä oleva ihan oikea metsä. Noin kymmenen kilometriä pitkä alue kulkee pohjoiseteläsuuntaisesti alkaen melkein heti Olympiastadionin takaa keskustasta katsottuna. Loistava sijainti niin pääkaupunkiseutulaisille kuin tänne työn- tai vapaa-ajan takia matkustaville. Alue on sen verran suuri ja polkuja riittää niin, että voi olla hankala päästä kiinni mistä aloittaa ja mihin suunnata. Perinteisesti uuden polun etsintä päättyy sarkastisesti siihen, että se vain loppuu alta ja ajaja miettii miksi polku oli syntynyt jos se ei johda mihinkään. Täällä se loppuu luonnollisesti joskus asfalttiin.

Kalliobaanalla saa vauhtia mahtavasti.

Merkitty maastopyöräreitti on mielipiteitä jakava ja harrastajia monelta kannalta puhuttava juttu, mutta suhtaudutaan positiivisesti. Nähdään merkitty reitti hyvänä asiana esimerkiksi siltä osin, että siitä on hyvä aloittaa tai silloin kun et vain jaksa miettiä mihin tänään ajaisi. Ensimmäisiä polkujasi etsiessäsi on helpoin vain lähteä seuraamaan reittimerkintöjä. Tällä tavalla ajamalla esimerkiksi Laakson kentältä Paloheinään ja takaisin tätä reittiä pitkin, saat 32 km lenkin pääosin varsin kelvollista polkua. On tietenkin selvää, että punaiseksi reitiksi vaikeusasteeltaan luokiteltu reitti jättää matkan varrelta pahimman kuumotuskivikot ja kalliorollit väliin, mutta vaikka kolmen ajokerran jälkeen voit alkaa rohkeasti poikkeamaan reitiltä ja löytämään muita variaatioita reitillesi. Tätä suosittelen muutenkin, että pidetään merkityt reitit suuntaa-antavina ja ajetaan niitä mukaillen myös muita polkuja, ettei harrastustamme pakoteta vain näille merkityille reiteille. Olennaista on myös se, että polut pysyvät auki myös valtaväylien ulkopuolella. Etenkin talvella.

Vähän pitkospuitakin tarjolla.

Reitti on Helsingin kaupungin vastuulla oleva reitti, pilottina tehty reitti on ensimmäinen merkitty reitti ja se voi poikia tulevaisuudessa myös lisää reittejä. Merkityillä reiteillä pystytään ohjaamaan pyöräilijöitä pääasiassa tietyille reiteille ja tarvittaessa ohjaamaan isoimpia joukkoja myöhemmin eri reiteille maaston kuluessa. Roll Outdoors on yrityksenä ollut reitin tekemisen taustalla ja tekemässä niitä hyviä parannuksia reitin kestävämmäksi saamiseksi.

Polulla on välillä teknistäkin maastoa tarjolla.

Paloheinässä kannattaa myös poiketa ajamassa vähän hissitöntä mäkeä, koska sieltä löytyy jonkin verran ihmisen avulla syntynyttä mutkaa ja pomppua.

Tässä reitin päissä olevat ehdotukseni aloituspaikoiksi:

Lähtöpaikka, Laakson kenttä.

Laakson kentältä Paloheinään gpx-tiedostona.

Lähtöpaikka, Paloheinä.

Paloheinästä Laakson kentälle gpx-tiedostona.

Vaihtoehtoisesti voit lähteä keskeltä reittiä. Siihen tai taukopaikaksi sopivat esimerkiksi nämä paikat:

Pirkkolan urheilupuisto.

Maunulan maja.

Pitkäkosken maja (munkit 6/5).

Reittijälkiäni voi käyttää hyödyksi, mutta itse koin pärjääväni ainakin valoisalla myös ilman. Lamppulenkille on mukava laittaa esimerkiksi Garmin tai muu reitit näyttävä pyöräilytietokone tueksi, niin voi antaa mennä vaan.

Sorastukset jakaa mielipiteitä, mutta tällä reitillä on tarjolla hyvin tehtyjä sorastuksia. Choose right.

Minun mielestäni varsinkin pääkaupunkiseudulla liikkuessa maastopyöräilijän on syytä pitää harrastuksensa hyvää mainetta yllä olematta se joka käyttäytyy tyhmästi. Täällä ajaessasi kohtaat todennäköisesti myös muita ulkoilijoita, joten on paikallaan ystävällisesti muistuttaa maastopyöräilijän etiketistä:

  • Polku on yhteinen ja luonto kuuluu kaikille. Ole huomaavainen kaikille kulkijoille.
  • Käytä olemassa olevia polkuja ja reittejä. Vältä kosteikkojen kiertämistä ja lukkojarrutuksia kulumisen vähentämiseksi.
  • Ota selvää alueen ja reittien säännöistä ja noudata niitä.
  • Muista vastuusi. Älä roskaa tai vahingoita puita ja taimia.
  • Oikea tilannenopeus tuo turvallisuutta. Hidasta ohitustilanteissa ja risteyksissä, käytä kelloa tai ääntä. (kirjoittajan huomio, koskee myös Strava-segmentin ollessa tavoitteena 🙂 )
  • Jokaisen velvollisuus on auttaa loukkaantunutta. Tarvittaessa käytä 112-sovellusta tai soita apua.

Nauti ajamisesta ja levitä omalla toiminnallasi hyvää fiilistä.

Sorastusta reitille on tehty, mutta mielestäni varsin taitavasti ja syystä. Katso jutun lopusta Tom Nylundin video jossa kerrotaan myös sorastamisesta.

Virallinen tieto reitistä kirjoitushetkellä on seuraava kartta: Helsingin kaupungin kartta reitistä.

Tom Nylundin video reitin tekemisestä.

Tässä on oikeasti yksi hienoimmista merkityistä maastopyöräreiteistä Suomessa jolla olen ajanut. Mene sinäkin!

Kirjoittanut:

Mikko Voutilainen

Mikko päästettiin Kuraläpän joukkoon omasta mielestään Suomen virallisen Trail Hunterin statuksella. Intohimoinen pyöräilyn harrastaja on suunnannut ajatuksensa aikuisuuden taakan keskellä harrastekilpailijan ajamisista pyöräilylle aukeavan ajan käyttämiseen itselleen uusien polkujen ajamiseen, edes joskus. Kiinnostuksen kohteena omien ja kylän miesten pyörien speksaamisen ohella on toimintakyky jonka tulisi säilyä aina eläkepäivien vuorilta paiskautumiseen asti.