Offroad Finnmark 700 km – MTB seikkailu Norjan Finnmarkissa 2024

Jokainen tunturi näyttää edellistä jyrkemmältä ja jokainen suo entistä vetisemmältä. Sekoan jo laskuissa monenko puron tai joen ylitse olen joutunut kahlaamaan. Jokaisessa kivikkoisessa laskussa toivon, että pyörän tekniikka kestää ja vältyn kaatumiselta. Jalkaudun kivikkoisen rinteen juurella. Jalkateriin sattuu pyöräkengillä kävely. Työnnän pyörää kilometrejä näkemättä polkua, repien polkimia irti tunturikoivikkojen tiukoista oksista. Keho huutaa kivusta ja se kaipaa unta, kolotukset tuntuvat kaikkialla.

Haaveena on itsensä voittaminen ja oman kestävyyden testaaminen. Tavoitteena on löytää omat kestävyyden rajat ja sietokyvyn ääripäät. Tahto selviytyä haasteesta, samalla nauttia erämaan kauneudesta ja karuudesta. Voittaa vastoinkäymiset ja pahanolon tunteet, selvitä niistä ja jatkaa matkaa loputtomalta tuntuvassa erämaassa. Jokainen polkaisu vie kohti haavetta ja lähemmäksi tavoitteen saavuttamista.

Tämä on tarina matkasta, jonka tavoitteena on selvittää maailman rankin maastopyöräkilpailu Norjan Finnmarkin erämaassa. Kilpailu on pituudeltaan 700 km ja me käytimme siihen aikaa 100 tuntia sisältäen pakolliset huoltotauot. Nukuimme kokonaisajasta kahdeksan tuntia.

Keitä me olemme ja miten maastopyöräily tuli osaksi elämäämme?

Olemme Riikka ja Jussi, keski-ikäistynyt aviopari Jyväskylästä. Harrastamme monipuolista liikuntaa, josta olemme innostuneet vasta aikuisiällä. Kummallakaan meistä ei ole varsinaisesti kestävyysurheilutaustaa vaikkakin kestävyysliikuntaa on tullut harrastettua tavoitteellisesti jo useamman vuosikymmenen ajan.

Harrastuksemme koostuvat luonnosta nauttimisesta ja itsensä haastamisesta. Vuodenajat näyttelevät merkittävää osaa harrastamisessa.

Maastopyöräily on ollut osa tekemistämme jo pidempään. Jussi on kisannut itseään vastaan pidempään kuin Riikka, joka on innostunut lajista Jussiin tutustumisen myötä. Yhdessä tekeminen ja kisaaminen on ollut meille luonnollinen tapa ja osa parisuhdettamme. Kisaamme useassa lajissa nimenomaan parina.

Kiinnostus maastopyöräilyyn on kasvanut osin seuratoiminnan maastolenkkien ja erilaisten maastopyörätapahtumien kautta. Kisamatkojen pidentyessä on kasvanut halu testata omia fyysisiä ja henkisiä rajojaan sekä haastaa omaa kestävyyttään aina vain pidemmillä matkoilla.

Maastopyöräilijöinä olemme eniten xc-tyyppejä, vaikka ajammekin trail-kalustolla. Pääosa lenkeistämme on vauhdikkaita, kivikkoisia ja juurakkoisia maastopolkuja. Mieluummin ylämäkeen kuin alamäkeen 😊

Kuinka pitkälle maastopyöräily on meidät vienyt?

Varsinaista maastopyöräilijän uraa meillä kummallakaan ei ole, jos sillä tarkoitetaan menestymistä kilpailuissa ja palkintokorokepaikkoja niissä. Olemme onnistuneet erilaisissa kisoissa toki saavuttamaan hyviä sijoituksia ja parantamaan aikojamme vuosivuodelta. Olemme etenkin kuntoliikkujia, emme kisakireitä kilpaurheilijoita.

Maastopyöräilijöinä olemme kasvaneet aikuisiksi siinä mielessä, että tunnemme vahvuutemme ja tiedämme rajamme. Osaamme tunnistaa ne hetket, jolloin jompikumpi meistä tarvitsee tukea tai vauhti siihen hetkeen on liian lujaa. Osaamme lukea toistemme ”menoa” ja reagoida pieniin olotilojen muutoksiin.

Maastopyöräilystä on tullut merkittävä osa liikunnallisuuttamme. Pyöräilemme ympäri vuoden sekä ulkona että sisällä. Teemme vuoden aikana useita pidempiä 100–300 km harjoituksia, joissa samanhenkisten kavereiden kanssa pääsee pyöräilemään hienoissa paikoissa ja maisemissa. Pyöräilyyn käyttämämme tunnit tai kilometrimäärät eivät pärjää samanhenkisten ihmisten kilometrivertailuissa.

Kilpailumielessä olemme osallistuneet vain Suomessa järjestettyihin MTB-tapahtumiin. Norjassa järjestettävään maailman rankimpaan MTB-kilpailuun olemme osallistuneet kahdesti. Vuonna 2019 läpäisimme 300 km kilpailun ja vuonna 2024 700 km kilpailun, jossa voitimme sekatiimien sarjan loppuajalla 100h 15min.

Mikä tekee Offroad Finnmark -kilpailusta niin erityisen?

Offroadfinnmark on Norjan Altassa vuosittain järjestettävä MTB-tapahtuma. Sitä on järjestetty aktiivisesti jo toistakymmentä vuotta ja se kerää vuosittain heinä-elokuun vaihteessa useita satoja maastopyöräilijöitä Alta alueelle nauttimaan Finnmarkin erämaan hienoista ja rankoista maastoista.

Tapahtumassa on tarjolla 150, 300, ja 700 km matkojen lisäksi, joitain lyhyempiä matkoja. Tapahtuma kestää kokonaisuudessaan noin viikon.

Vuoden 2024 Offroadfinnmark maastopyöräkilpailussa oli 12 etappia, pituudeltaan 27–86 km. Tiimi vastasi suunnistamisesta GPX-jälkeä hyödyntäen, oikomisia tai poikkeavia reitinvalintoja ei saa tehdä. Etapit olivat ajallisesti 5–11 h pituisia ja keskituntinopeudet jopa alle 10 km/h. Etappien välillä on järjestäjien huoltopisteet, joilla on pysähdyttävä vähintään 15min ajaksi. Lisäksi kahdella huoltopaikalla tulee pysähtyä yhteensä yhdeksän tuntia.

Maaston vaikeakulkuisuus, teknisyys ja rankkuus ovat merkittävästi haastavammat kotimaisiin MTB-kilpailuihin verrattuna. Kisareitti seurailee Finnmarkin alueella olevia retkeilyreittejä, maastossa olevia poromiesten mönkijäuria, poronpolkuja, muinaisten kansojen kulku- sekä postinkantoreittejä. Reitti vaihtuu vuosittain järjestäjän mieltymyksien mukaan.

Maasto on haastavuudeltaan aivan erilainen kuin Suomen vastaavissa kilpailuissa. Keskinopeudet ovat ajoittain hyvinkin alhaisia ja pitkiltä ”tunkkauspätkiltä” ei voi välttyä. Maaston haastavuus johtuu kovista korkeuseroista, kivikoista, rinnesoiden ylityksistä, lukuisista purojen ja jokien ylityksistä. Kokonaisnoususumma oli tänä vuonna 12000nm. Tänä vuonna yhdellä etapilla polutonta pätkää oli parhaillaan noin 6 km. Pisin etappi (86 km) kesti meiltä yli 11 h. Sanottakoon, että ajoimme sen etapin lujempaa, kuin kisan voittanut miespari, joten ihan maisemien katselusta ei voida silti puhua. Maaston haastavuutta ei voi kuvailla kunnolla, se pitää kokea.

Pakolliset varusteet koostuvat tarvikkeista, joilla selviää tunturien nopeasti muuttuvista olosuhteista hengissä. Tämän kun ymmärtää, tajuaa miksi varusteisiin kuuluu untuvatakki, sadevarusteet, lämmin aluskerrasto, lämpimiä muita asusteita, ensiapuvälineitä, korjaustarvikkeita, varavirtaa ja runsaasti energiaa.

Etapit ajetaan mukanaolevalla energialla ja varusteilla, ulkopuolinen huolto on sallittu vain huoltopaikoilla. Siellä söimme aina reilusti lämmintä ruokaa puuroista keittoihin ja poronkäristykseen. Huoltopisteillä täydensimme mukaan etapeille geelejä ja -patukoita, pähkinöitä, karkkia, leipiä ja grahampiirakoita.

Pisimmälle kisamatkalle osallistujien lukumäärä on rajoitettu. Tänä vuonna kilpailun läpäisi ainoastaan 50 % kilpailijoista, mikä kertoo osaltaan karua kieltään maaston, olosuhteiden ja kilpailun raakuudesta.

Miten unelmasta tuli totta: Miten valmistauduimme 700 kilometrin kisaan?

Osallistuimme kilpailuun ensimmäisen kerran kesällä 2019. Tuolloin läpäisimme mielestämme loistavalla ajalla (21 h) 300 km kilpailun vaikkei meillä vielä tuolloin ollut tiiminä kokemusta noin pitkästä matkasta. Kilpailun palkintojenjakoa seuratessa hiipi mieliimme ajatus eeppiseen ja tarunhohtoiseen 700 km kilpailuun osallistumisesta. Mielestämme gaalassa palkitut 700-ajajat eivät vaikuttaneet mitenkään ylivertaisilta ihmisinä. Ajatus ja haave jäi siis kytemään.

Vuonna 2022 haave konkretisoitui ja ilmoittauduimme OFF700-kilpailuun ja aloitimme harjoituskauden. Sitten kesällä, kun matka Norjaan oli varattu ja huoltotiimi buukattu sekä valmistelut tehty, korona romutti kisahaaveet. Sairastuimme kisaa edeltävällä viikolla molemmat koronaan. Sairastuminen oli ensimmäinen kerta molemmilla koko epidemian 2,5-vuotisen jylläysvaiheen aikana. Tuo oli synkkää synkempi hetki molemmille ja yhteiselle haaveelle. Haaveen toimeenpanoa tuli taas siirtää tuonnemmaksi. Onneksi emme ennättäneet lähteä Suomesta kisapaikalle, sillä oireet olivat rajuja molemmilla.

Vuoden 2023 osalta työesteet eivät mahdollistaneet osallistumista kilpailuun ja tuo aika hyödynnettiinkin määrätietoiseen harjoitteluun. Laatuun tuli kiinnittää huomioita arjessa olleiden kiireiden ja haasteiden takia.

Vuoden 2024 osalta kaiken tekemisen ja harjoittelun tavoite oli selkeä. Tavoitteena oli läpäistä MTB-seikkailu Finnmarkin erämaassa.

Miten valmistauduimme fyysisesti ja henkisesti elämämme rankimpaan haasteeseen?

Tavoitteen saavuttaminen koostuu useasta tekijästä. Oman motivaation merkitystä ei voi olla korostamatta liikaa, sillä se on ainoa asia, jolla itsensä saa liikkeelle ja lenkille. Ilman sisäistä paloa ja halua saavuttaa jokin asia, jää se useimmiten torsoksi. Merkittävä tekijä oli niin ikään halu ja tahto testata itseään, kykenemmekö selviämään ja läpäisemään näin rankan kilpailun?

Harjoittelun suunnittelussa pyrittiin hyödyntämään monipuolisuutta ja vaihtelevuutta sekä rytmittämään harjoittelua kokonaiskuorman säätelemiseksi.  Työ- ja perhearjen yhteensovittaminen edellytti harjoittelun suunnitelmallisuutta ja pyrimmekin seuraamaan kehon palautumista ja henkistä vireyttä läpi harjoittelukauden.

Varsinainen harjoittelu ei rakentunut ”poppaskonstien” varaan, vaan sisälsi perusharjoittelua kestävyyden ja voimatasojen kehittämiseksi. Lihashuoltoon kiinnitettiin aikaisempaa parempaa huomiota mahdollisten jalka- ja selkävaivojen vähentämiseksi.

Lumikauden väistyessä pitkät pyörälenkit olivat luonnollinen osa harjoittelua. Teimme useita 100 km perusharjoitteita vielä loskaisilla ja kuraisilla teillä. Pidensimme matkoja vähitellen totuttaaksemme kehoa ja mieltä taas pidempiin ajoihin.

Kesäkuussa ajoimme yhden 300 km yhtäjaksoisen MTB-treenin, jossa harjoitimme kehoa ja mieltä kestämään väsymystä. Tuon harjoituksessa onnistuimme erinomaisesti. Toinen merkittävä harjoitus oli heinäkuun alussa, jossa ajoimme kisavarustuksessa 200 km. Harjoituksessa oli kaksi osuutta, joista molemmat teimme ilman ulkopuolista apua ja pyrimme simuloimaan varsinaisessa kisassa olevia etappeja, jotka tulisi selvitä mukana olevalla energialla ja varustuksella.

Kokonaisharjoittelumäärämme oli itse asiassa pienempi kuin muina vuosina kisaan lähtiessä. Syy tällä on varmastikin se, että yritimme panostaa laatuun ja palautumiseen normaalia enemmän. Pieniinkin ”ylikuormitus”-vivahteisiin puututtiin ja kevennettiin harjoittelua.

Miltä valmistautuminen tuntui ja mikä siinä oli vaikeinta?

Olenko minä valmis kisaan? Olenko treenannut riittävästi? – suuri virhe oli ottaa Stravassa seurantaan niitä henkilöitä, jotka ovat osallistuneet kilpailuun aikaisemmin ja seurata heidän treenaamistaan. Tämän pirulaisen syrjään työntäminen oli taakka ajoin omalle tekemiselle. Valmistautumisessa on keskityttävä omaan tekemiseen ja siinä oleviin asioihin.

Vaikeinta oli varmastikin riittävän luottamuksen rakentaminen siihen, että olemme valmiita yrittämään kisan läpäisyä. Asiaan, josta ei ole aikaisempaa kokemusta, on vaikea piirtää varmuutta itselleen, koska epävarmoja yksityiskohtia on niin paljon. Pienet tekijät kasaantuvat ja saavat mielen epävarmaksi. Kuntopohjan riittävyyttä on vaikea mitata näin pitkässä kilpailussa, koska jaksamisen äärirajoilla, henkiset voimavarat ovat tärkeämmässä roolissa.

Valmistautuminen oli meille jo matka sinänsä. Pidämme kovasti liikkua ja harrastaa yhdessä, joten valmistautumisestakin tuli osa arkista tekemistämme. Toisen motivaatiota oli mahtava hyödyntää silloin, kun itsellä ei olisi ollut vireyttä. Yhteinen tavoite ja päämäärä ruokki tekemistämme läpi harjoittelukauden. Kisaa tulikin ajatella matkana, joka alkoi jo ilmoittautumisen yhteydessä ja sitä seuranneeseen harjoittelukauteen. Matkan huipentuma oli lähtölaukauksen jälkeinen 100 h ajo ja tunteiden vuoristorata maaliviivalle pääsystä.

Valmistautumiseen kuului tietenkin myös iso määrä energiahuoltoon tarvittavien geelien, jolloksien, pähkinöiden, patukoiden, suklaiden yms. eväiden testaamista ja hankintaa sekä kaluston luotettavuuteen liittyvää tekemistä.

Kaluston kisakuntoon saannissa meillä olikin melkoisia haasteita. Jussilta rikkoontui alkukeväästä kisaan tarkoitettu kuituvanne ja edessä olikin uuden hankinta. Tuo onneksi onnistui kohtuullisen helposti pohjoissuomalaisen alanharrastajan tuella. Toinen takaisku tuli heinäkuun korvilla, kun Jussi fillarin kuiturunko sai takakolmioon merkittävän kiviosuman. Sen paikkaaminen onnistui onneksemme hyvin eteläsuomalaisella expertillä (kisaa edeltävällä viikolla) ja rungosta ei koitunut harmia kisaan valmistautumisessa sen enempää.

Pyörien huollattaminenkin meinasi koitua haasteelliseksi. Vaikka olimme varanneet huollot ajoissa, ei huoltamo meinannut saada oikeanlaisia tiivistesarjoja pumppuihin. Huollot venyivät Riikan fillarin osalta yli kahteen viikkoon ja siinä meinasi olla jo kärsivällisyys koetuksella. Pyörien täydellinen huollattaminen kyllä kannatti, sillä itse kisassa ei kaluston kanssa ollut mitään ongelmia.

Millaisilla varusteilla ja pyörillä selvisimme kilpailusta?

Talvella pyöräilystä pääosa muodostuu joko työmatkapyöräilystä tai kuntosalin spinning-fillaroinnista. Meillä ei ole vielä omaa kotistudiota, jossa treenaaminen äly-trainerillä olisi kuulemma (?) viihdyttävää ja monipuolista. Toistaiseksi raitis ulkoilma ja treenipaikan vaihto ovat olleet riittävän hyviä ärsykkeitä.

Kevään tasamaalenkit teimme oikeastaan kokonaan jäykkäperäkalustolla. Riikan vanhalla trekkiläisellä ajaminen käy melkein voimaharjoittelusta sinänsä. Noissa lenkeissä ei kalustolla sinänsä ole merkitystä. Pääasia, että ketju kiertää ja syke nakuttelee haluttuja lukuja.

Kisassa pyörinä käytimme Scott Spark-sarjalaisia täysjoustopyöriä, molemmat kuiturunkoisia. Joustomatka pyörissä on 120–140 mm, joten varsinaisesta polkuohjuksesta ei voida puhua. Kalusto sopiikin erinomaisesti OFF:n maastoihin. Renkaat meillä oli selkeän suurikuvioiset 2,4” leveät ja litkutettu. Jussilla vanteet olivat tukevat alumiiniset, leveällä profiililla. Riikka luotti keveisiin kuitukiekkoihin. Mietimme Inserttien käyttöä mietimme mutta lopulta emme nähneet tarpeelliseksi. Voimansiirtona meillä on perinteinen 1×12 välitys, mutta osasarjoina Shimano+Sram. Tämä ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto kisassa tarvittavien vara- ja vaihto-osien suhteen.

Pääkalusto huollettiin perusteellisesti ennen kilpailua. Iskarit, linkustot, keskiöt, voimansiirto, jarrut. Testilenkeillä voitiin todeta, ettei huollossa ollut tapahtunut sellaisia poikkeamia, etteikö kalusto olisi kisaa kestänyt.

Muu varustus meillä oli peruspyöräilyasustetta erilaisiin keli- ja lämpötilaolosuhteisin. Olimme varautuneet tuntureiden koviin keleihin ja alhaisiin lämpötiloihin, mutta onneksemme keli pysyi levollisena koko kilpailun ajan. Kerrospukeutuminen ja huoltopaikoilla tehdyt varustevaihdot ja peseytymiset edesauttoivat kehon pysymistä ajokuntoisena.

Meillä oli kisassa oma huoltotiimi, joka huolehti huoltopaikoilla varusteistamme ja kalustostamme. Käytännössä tiimi huolsi pyörämme jokaisen etapin päätteeksi pesemällä ja putsaamalla voimansiirron ja jarrut sekä tekemällä tarvittavat säädöt.

Etapeilla meillä oli mukana vara- ja vaihto-osia kohtuullisesti. Sisureja, pala ulkorengasta, kamelinpaskaa, ketjuliittimiä, ketjupala, jarrupaloja, vaijeri, nippusiteitä ja tarvittavat työkalut saivat onneksi pysyä visusti repussa eikä niitä tarvittu huoltotoimiin.

Kalusto kesti erinomaisesti koko kilpailun. Etenkin vahattujen ketjujen arvo nousi kisassa uuteen arvoonsa. Kura ja lika eikä suohiput tarttuneet voimansiirtoon juuri lainkaan ja huoltopaikoilla pyöriin riitti ainoastaan pesut. Ketjut vaihdatin 500 km ajon jälkeen nuukuuttani, jotta pakka kuluu tasaisesti.

Mitä opimme matkasta ja mitä siitä jäi käteen?

Ihminen selviää uskomattomista asioista, jos sitä vain haluaa ja tahtoa löytyy.

Meidän oli tarkoitus löytää kestävyytemme rajat. Hyvin lähellä tuota maagista rajaa käytiin ajoittain mutta voidaan todeta, että ”jaksamisen rajaa” ja hetkeä, jolloin ihmisen pitää luovuttaa, on ainakin meidän osaltamme siirretty tuonnemmaksi.

Koemme, että kisan jäljiltä tunnemme taas paremmin itsemme ja toisemme. Löysimme itsestämme taas uusia puolia ja henkisiä voimavaroja. Saimme kokea asioita (mm. hallusinaatioita unen puutteen takia), joita ei aikaisemmin ole kokenut ja selviydyimme tuntemuksista, joihin harjoittelumme ei meitä valmistanut.

Mitä tästä jäi käteen? No, kuukausien ajan jatkunut tunnottomuus sormissa ja varpaissa sekä tietysti kruunan kilpailun voittaminen. Jopa kilpailun järjestäjä oli yllättynyt hyvävointisuudestamme ja voimakkuudestamme kisan aikana. Ilmassa oli heidän taholta kuitenkin selkeää epäuskoisuutta ja aliarviointia kykyjämme kohtaan.

Miten suosittelisimme aloittelijaa valmistautumaan tavoitteeseen?

Ei ole väliä, mikä tai millainen se tavoite on. Tärkeintä on piirtää itselle tavoite selkeäksi ja ryhtyä toteuttamaan sitä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää pitkäjänteisyyttä ja armollisuutta. Pienten asioiden, vaikkapa sairastumisten, ei pidä antaa musertaa itseään. Suunnitelma ja tarvittaessa sen muokkaaminen ovat luonnollinen osa tavoitteen tavoittelua. Ole valmis joustamaan harjoitusohjelmassasi.

Rakenna tavoitteestasi matka. Piirrä matkasta kokonaisuus asioita, joita matkallasi tulee eteen ja joista sinun tulee selviytyä. Mieti etukäteen niitä, asioita tai ongelmia, joihin sinun tulee olla valmis. Liittyipä ne reissutyön epäsäännölliseen harjoittelurytmiin tai vaikkapa kaluston rikkoutumisesta johtuviin haasteisiin. Asiat ovat ratkaistavissa. Muista hyödyntää tuttujen ja tuntemattomien apua ja palveluja. Mitä suurempi tavoite on, sitä enemmän tarvitset ympärillesi tukiverkkoa.

Poista tavoiteasettelustasi kaikki ulkoiset vaikuttimet. Älä anna niiden ohjata tekemistäsi. Rakenna tavoite vain omista lähtökohdista ja tarpeista. Jos kisaat parina tai tiimissä, kaikkien tavoite on oltava sama.

En kiistä, etteikö meilläkin olisi jossain vaiheessa olisi ollut ”tarve näyttää” ulkomaailmalle selviävämme kilpailusta. Osa ihmisistä saattoi ajoittain pohtia sitä, ettei meistä olisi selvittämään 700 km-haastetta. Tuon epäilyn kääntäminen voimavaraksi auttoi meitä ja silloin ulkoinen tekijä muuttuikin sisäistä motivaatiota vahvistavaksi tekijäksi.

Mitä seuraavaksi: Mitkä ovat tulevat haaveemme?

Haaveiden toteuttaminen jatkuu osana liikunnallista elämäntapaa. Edelleen on halu nauttia uskomattomista maisemista ja haastavista olosuhteista sekä voittaa itsensä. Yhdessä tekeminen ja kisaaminen jatkuu varmasti.

Haaveissa on päästä pyöräilemään pitkiä etappikisoja ulkomaille, vaikkapa TransPyr-kilpailu Välimereltä Atlantille tai seikkailla OFF700 solo-kisana läpi. Milloin aika näihin on valmis, on vaikea sanoa.

Tulevan vuoden osalta olemme osallistumassa jo pitkään erämaahiihto-tapahtumaan Kainuussa, keväiseen seikkailukilpailuun. Finnmarkin maastojen kaipuuta helpotamme kesällä osallistumalla ensimmäistä kertaa Kaldoaivi-ultra-MTB ajotapahtumaan.

Mistä voit seurata meidän matkaamme ja kokemuksiamme?

Somealustat Instagram; @robustadventure ja @luontoliikunta_uskallus

Ensin mainitun sivun kautta pääset näkemään reissusta tehdyn videon ja lukemaan tarkemman analyysin.