Koeajo: Rocky Mountain Altitude Powerplay – ylivoimaa poluille

Kuraläppä koeajoi Rocky Mountainin rajummasta päästä olevan sähköenduropyörän. Testissä olleessa Altitude Powerplayssä on edessä 170 millimetriä joustoa ja takana 160 mm. Pyörä käyttää 29-tuumaisia kiekkoja kaikissa kokoluokissa.

Mallin geometria on muuttunut pyörän edelliseen versioon verrattuna Rocky Mountainin kisaenduromallistoa mukaillen loivemmaksi ja aggressiivisemmaksi. Toisaalta verrattuna pyörän pikkuveli Instinctin sähköversioon Altitude Powerplay on hyvin samankaltainen pidempää joustomatkaa lukuun ottamatta. Pyörästä on saatavilla sekä hiilikuituinen että alumiininen versio.

Pyörä on suunnattu aggressiiviseen endurohenkiseen ajoon. Vastaavia ns. kovaan ajoon tarkoitettuja pyöriä ovat muun muassa Trek Rail, Giant Reign E+ ja Specialized Kenevo SL. Pyörän tulisi siis olla vakaa, mutta ketterä alamäkeen ja toisaalta ylämäkisiirtymät pitäisi mennä sujuvasti.

Koeajoa aloittaessa tuli mieleen, että tällä kerralla tulevat omat ajotaidot varmasti aikaisemmin vastaan kuin pyörän ominaisuuksien asettamat rajoitteet.

En silti epäröinyt, kun kohdalle tuli mahdollisuus kokeilla markkinoiden tehokkaimmasta päästä olevalla moottorilla varustettua enduropyörää. Suuret numerot, tehot ja ominaisuudet kiinnostavat aina!

Moottori pelaa ylivoimalla

Pohjoisamerikkalaisesta jääkiekosta monille tuttu termi on powerplay eli ylivoimalla pelaaminen. Powerplay sopiikin kanadalaisen Rocky Mountainin Altitude-malliston sähköpyörän mallinimeksi. Ominaisuuksiensa puolesta moottori tuo nimittäin ylivoimaa muihin sähköpyörien moottoreihin verrattuna.

Pyörän Dyname 4.0 -moottori tarjoaa 700 watin huipputehon, 250 watin nimellistehon ja enimmillään 108 Nm vääntöä.

Moottoriasetuksia voi säätää ohjaustangossa olevasta kaukosäätimestä. Boost-tasoja ja tehotilaa voi säätää erikseen. Tehotilat tuntevat nimet Eco, Trail, Trail+ ja Ludicrous.

Moottori on valmistajan itse Kanadassa kehittämä, mikä on sähköpyörämaailmassa valmistajalta rohkea päätös. Rohkea on myös pyörän keskiön alueen ulkonäkö – ketju kiertää keskiöstä lähes kohtisuoraan ylöspäin sijaitsevan rissan kautta eturattaalle, josta edelleen ohjurin kautta takavaihtajalle. Ratkaisun taustalla on poljinliikkeen mittaaminen, jolla on tavoiteltu poljintuntuman luonnollisuutta ja avustuksen viiveen pienentämistä.

Tehokas moottori vaatii myös suuren akun. Altitude Powerplayn akun kapasiteetti on 720 wattituntia. Koeajossa yritin saada akun loppumaan käyttämällä täyttä avustusta jatkuvasti ja tavallisessa rymistelyajossa se vaikutti kestävän noin kaksi ja puoli tuntia Ludicrous-tehoasetuksella. Akkua säästeliäästi käyttämällä se kestänee huomattavasti pidempään. Siirtymillä virran tarve on huomattavasti alhaisempi. Ilman avustusta mid-high pivot -jousitusratkaisulla toteutettu pyörä on varsin tahmea ajaa, mikä ei sinänsä ole kenellekään yllätys.

Boost-asetuksia voi säätää esimerkiksi ajo-olosuhteiden tai kuskin mieltymysten mukaisiksi. Asetusten logiikka toimii niin, että mitä suurempi boost-arvo on, sitä vähemmän työtä pyöräilijältä vaaditaan siihen, että pyörä antaa täyden avustuksen. Skaala on -2:sta +2:iin, josta testikäytössä yläpää todettiin käyttökelpoisimmaksi.

Pyörän rungossa on integroitu Jumbotron-nimeä kantava näyttö, josta näkyy esimerkiksi akun jäljellä oleva varaus, ajonopeus, kadenssi ja moottorin käytössä oleva esiasetus. Jumbotron lienee pyörän nimen lisäksi pyörän toinen viittaus jääkiekkoon ja merkin kanadalaisiin juuriin.

Säätöjä eri pelitilanteisiin

Pyörässä on moottorin lisäksi myös lukuisia mahdollisuuksia geometrian säätämiseen. Takahaarukan pituutta voi myös säätää 10 mm, jos haluaa vaihdella ketterämmän ja vakaamman ajotuntuman välillä. Lisäksi takaiskunvaimentimen kiinnityskohdassa on Ride-4 -nimeä kantava ratkaisu, jolla voidaan viisimillistä kuusiokoloavainta käyttämällä muuttaa pyörän kulmia ja keskiön korkeutta. Geometrian osalta pyörä on verrokkeihin verrattuna nykyajan vaatimukset täyttävä.

Keula on Foxin 38 Float ja tulee GRIP-vaimentimella, takaiskuvaimennin Fox Float X Performance. Jousituksesta paras ajotuntuma löytyi itselleni kohtalaisen suuren sag-arvon kohdalla. Myös reboundia piti säätää etupäästä hieman nopeammaksi.

Takapyörä sen sijaan tuntui välillä potkivan hieman nopeasti ylös siitä huolimatta, että säädin reboundia suuntaan tai toiseen. Takapään tuntuma oli silti ennustettava eikä sinänsä holtiton, joten tähän tottui nopeasti. Foxin etuhaarukasta ja takaiskunvaimentimesta löytyy joka tapauksessa riittävästi säätöjä kaikkiin ajo-olosuhteisiin.

Alamäkiajossa pyörä toimi vakaasti, vaikka olosuhteet olivat huonot ja mäet varsin rajussa kunnossa talven laskettelusesongin jäljiltä. Pyörä otti hypyt vastaan ehkä hieman hitaasti ja pehmeästi jousituksen eri säädöistä huolimatta. Käyttäytymisen taustalla lienee pyörän korkea paino eikä tätä välttämättä tule sinänsä pitää huonona piirteenä. On ehkä parempi, että pyörä ei reagoi liian innokkaasti ilmalentoihin.

Painostaan huolimatta ketterä

Moni sähköpyöräilijä ei kuitenkaan aja pelkästään alamäkeen, vaan he joutuvat usein vastaamaan kysymyksiin sähköavustuksen tarpeellisuudesta. Mietin itsekin, onko moottorista ylipäätään mitään hyötyä niillä poluilla, joita pääasiassa tulee ajettua.

Ennakkoluulottomana kytkin avustuksen heti ensimmäisinä koeajopäivinä täysille Ludicrous-tasolle ja suuntasin kaatosateessa kivikkoisille ja juurakkoisille lähipoluille.

Rocky Mountain on tehnyt pyörän suunnittelussa hyvää työtä. Moottorin avustus potkii nimittäin pyörää hyvin ennustettavasti eteenpäin hitaissa paikoissa ja pitää saavutetun vauhdin yllä samalla, kun itse pidät tangosta rystyset valkoisina kiinni. Avustuksesta saatavia tehoja hyödyntämällä saa nopeasti tutut tasaiset polut tuntumaan siltä, kuin joku olisi kääntänyt niiden kaltevuuden osoittamaan kymmenen astetta alaspäin.

Koeajossa oli L-kokoinen A70 -malli alumiinirungolla, jolla on painoa hieman yli 25 kiloa. Kuituversio on reilun kilon kevyempi, mutta pyörä on pitkäjoustoiseksi sähköpyöräksi ehkä yleisesti ottaen hieman painavammasta päästä runkomateriaalista huolimatta.

Vaikka pyörällä massaa on XC-pyörään verrattuna tuplat, segmenttiaikojen perusteella moottorin avustus auttoi koeajossa hitaassa maastossa niin paljon, että ilman avustusta en edes hyvänä päivänä hyvissä olosuhteissa pysyisi millään perässä.

Pyörä liikkui yllättävän liukkaasti puiden, kivien ja juurien välissä, kunhan ylä- ja keskivartalolla jaksoi jumpata. Joka tapauksessa pyörän paino haittasi ainoastaan silloin, kun yritin nostaa pyörää autoni katolle.

Pitoa riittää

Vauhti ei siis hidastu sähköavustusta käyttäessä teknisissäkään paikoissa, kunhan muistat katsoa ajolinjat ja keventää pyörää vartalollasi. Boost-säätö arvossa +2 eli täysillä ja herkimmällä vaikutti parhaalta asetukselta kapeille ja teknisille poluille.

Pyörityksen ollessa noin 85-120 kertaa minuutissa avustus toimii valmistajan mukaan parhaimmillaan. Se vaikutti korkeahkolta kadenssilta maastoajoon, mutta siihen kuitenkin tottui koeajon myötä.

Pyörän sähköavustuksen ominaisuuksilla saa paikattua puutteellisia ajotaitoja hitaissa paikoissa. Vahvalla moottorilla puut ja juuret tulevat kuitenkin nopeammin vastaan kuin ilman avustusta, joten sormet kannattaa olla tarkasti jarruilla.

Vaikka tehot välittyvätkin takapyörälle vahvasti, missään vaiheessa en havainnut sutimista tai lipsumista. En edes ojia ylittäessä liukkailla lankkusilloilla, joilla on tullut otettua muutamat pannut lajia opetellessa. Näin ollen vaikuttaisi siltä, että moottorikartoissa saadaan hyödynnettyä pyörän mittaamia kadenssilukemia tarkasti.

Esimerkiksi paikallisten kuntoportaiden vieressä olevaa karkealla soralla päällystettyä huoltotietä ei pystyisi ajamaan ylös ilman sähköavustusta ilman todella kovia alkuvauhteja, mutta ylävartalo tangossa kiinni ja pito tarkasti takarenkaan päällä mäki kuitenkin nousi ylös ongelmitta.

Huollettavuus on huomioitu

Voimansiirtona pyörässä on varmaksi valinnaksi todettu 12-vaihteinen Shimano XT eikä sen osalta oikeastaan ole mitään kommentoitavaa, koska se toimii varsin luotettavasti pyörässä kuin pyörässä.

Päivittäiskäytön osalta oli ilo nähdä, että pyörän moottoriratkaisu mahdollistaa tavallisen kampisarjan käytön. Eturattaana pyörässä olikin samanlainen Racefacen 104 BCD -eturatas, joka minulla on maastopyörieni tehomittarispiderissä kiinni. Niitä saa vaihdettua edullisesti, mitä paljon ajavana osaa arvostaa. Tällaiseen pyörään kannattaa tosin harkita teräksistä eturatasta, koska ne kuluvat sähköavustuksella ajettaessa.

Kampien pituus koeajopyörässä oli 175 milliä, joka on mielestäni tällaiseen pyörään nykypäivänä hieman liikaa. Kampien ja polkimien osumista kiviin piti ajoittain varoa. Pyörä hyötyisi esimerkiksi senttiä lyhyemmistä 165-millisistä kammista. Lyhyemmät kammet ovat yleistyneet viime aikoina maastopyörissä enkä itse näe juuri hyötyä pidemmistä kammista sähköavustuksella ajaessa.

Ketjua vaihtaessa kannattaa ottaa huomioon, että sen tulee olla huomattavasti tavallista pidempi pyörän mid-high pivot -ratkaisun takia.

Huollettavuuden kannalta hyvä juttu on myös, että keskiölaakerit vaikuttavat olevan helpommin vaihdettavissa kuin kilpailijoiden moottoreissa.

Jarruina pyörässä on Shimano XT:t 203-millisillä laikoilla. Jarrut olivat jostain syystä ensimmäisillä lenkeillä hieman tunnottomat. Tuntuma kuitenkin parani testijakson myötä ja pyörä pysähtyi silloin kuin pitikin, vaikka pyörä ei mikään kevyt olekaan.

Varmoja osavalintoja

Pyörän mukana tulevat kiekot on kasattu kestävillä komponenteilla – WTB:n kehät ovat sisäleveydeltään 30-milliset, pinnoina on käytetty DT Swissin paksumpaa osastoa (edessä Champion, takana Alpine) ja napoina on DT Swiss Hybrid 370:t, jotka tuskin antautuvat suuren väännönkään alla.

Vaikka näin jykevät kiekot eivät luultavasti antaudukaan heti ajajan alla, hieno veto valmistajalta oli laittaa testipyörään Cushcoren XC-insertit. Ne löytyvät pyöristä osaluettelon mukaan myös suoraan tehtaalta lähtiessä. Vaahtomuovinen rengasinsertti suojaa vannetta iskuilta ja se säästää myös renkaiden kylkiä, kun kumi ei pääse pohjaamaan. Etenkin Pohjanmaan kivisillä poluilla insertit ovat hyödylliset, kun pyörällä uskaltaa ajaa nopeinta linjaa kiviä pelkäämättä ja voi antaa jousituksen tehdä työt.

Renkaina testattavana olevassa mallissa oli Maxxis Assegait 29×2.5″ -koossa, jotka ovat valmistajalta oiva valinta ensiasennusrenkaaksi. Niistä ei pito loppunut edes kaatosateessa mutaisessa metsässä, joten ajaminen oli rapakelilläkin hauskaa.

Sähköpyörällä ajaessa tulee kuitenkin muistaa, että polut kuluvat huomattavasti nopeammin etenkin silloin, kun olosuhteet ovat kosteat. Näin ollen Kuraläppä painottaa vastuullista ajamista metsässä. 

Yhteenvetona koeajossa ollut Rocky Mountain Altitude Powerplay A70-varustetasolla tarjoaa hyvää käsiteltävyyttä, toimintamatkaa, voimaa ja vääntöä ihan mihin vaan.

Ominaisuuksia riittää vaativaan ajoon, mutta toisaalta pyörä toimii paikassa kuin paikassa ennustettavasti ja sähköavustuksella voi paikata silloin, kun ollaan ajotaitojen rajoilla.

Jos olet ostamassa sähköpyörää ainoaksi pyöräksi, tällä ajaa arkena lähipoluilla huoletta. Kun pääset mäkeen, saat hyödyntää pyörän kaikkia ominaisuuksia täysillä. Valmistaja on suunnitellut pyörän ketteräksi eikä pyörän korkeaa painolukemaa tarvitse siksi tuijottaa.

Geometriataulukko slack-asetuksella:

Lisätietoja:

Rocky Mountain