SuomiDH-leffa ensi-illan kynnyksellä – haastattelussa Joonas Vinnari

Moi Joonas! Ensinnäkin onnittelut, leffa on ensi-illassa muutaman päivän päästä! Mutta ennen kuin aletaan puhua itse leffasta, niin kertoisitko alkuun hieman itsestäsi – kuka on Joonas Vinnari?
Joonas Vinnari on maastopyöräilijä, joka on myös itse 2000-luvulla ajanut alamäkipyöräilyä, mutta siirtyi sitten aika nopeasti freeride-puolelle. Siitä päädyin itse kuvaamaan ajamista, ja nyt olenkin tehnyt 15 vuotta videoita maastopyörämerkki Konalle.
Kuinka päädyit tekemään SuomiDH-leffaa?
Oikeastaan siksi, että aihe kiinnosti. Alun perinhan idea oli tehdä dokumentti Matti Lehikoisesta, mutta lopulta päädyttiinkin tekemään dokkari koko SuomiDH:sta. Tästä tulikin sitten vähän haastavampi ja laajempi projekti kuin mitä ajatus aluksi oli!

Mistä SuomiDH-leffa kertoo?
SuomiDH-leffa kertoo marginaalilajista, maastopyöräilyn alalajista, sen kulttuurista ja niistä kaverisuhteista, ystävyydestä, mitä siihen hommaan kuuluu. Samalla erilaisista kisoista ja tietenkin vanhoista fillareista.
Minkälainen prosessi elokuvan tekeminen on ollut ja kuinka se on rahoitettu?
Tämä on täysin omakustanteinen, muun työn ohessa tehty leffa. Projekti on alkanut 2018 ja siitä alkaen hiljalleen kerätty materiaalia ja mietitty ketä haastatellaan. Sieltä se sitten pikkuhiljaa syntyi koronan ja muun hässäkän keskellä tähän päivään.

Selkeesti sä oot ollut iso kantava voima tämän leffan taustalla, mutta onko osallisena ollut myös muita tekijöitä?
Jos ei mainita haastateltavia (n. 20 tyyppiä), niin Antti-Pekka Laiho on ollut projektissa apulaistuottajana ja henkisenä tukena. Hänellä on myös 90-luvun DH-tietämystä mielettömän paljon ja se on auttanut etsimään oikeita ihmisiä ja kuvia.
Mitä vaiheita leffan tekeminen on sisältänyt aina sieltä 2018 vuodesta tähän päivään?
No oikeastaan aluksi vuosi 2018 meni niin, ettei oikein edes tiennyt mitä on tekemässä. Silloin tuli tehtyä ihan muutama haastattelu ja käytyä hieman pyöräkisoissa keräämässä materiaalia. Vuodesta 2019 eteenpäin on sitten kuvattu muutamia haastatteluja vuosittain, kerätty materiaalia vhs- ja dv-kasetteja sekä valokuvia ympäri Suomea. Sitten viime vuosi 2021 painottui aika vahvasti uuden materiaalin kuvaamisen, koska koronan vuoksi kaikki omat työreissut maailmalla peruuntui ja pystyi näin ollen keskittymään Suomessa tekemiseen.
Leffan pituus taitaa olla noin 1h 55min, mutta kuinka paljon materiaalia leffaa varteen lopulta kerättiin?
Tuossa kun katsoo toimiston reunalla noita laatikoita, niin onhan noita dv-kasetteja varmaan sata. Sen lisäksi suunnilleen 40 vhs-kasettia tuli ajettua koneelle. Valokuvia on tietenkin satoja. Määrä on iso, mutta siitä on valikoitunut vain pieni prosentti itse leffaan. Vaikka puhutaan noin parin tunnin leffasta, niin se on aika lyhyt ja pieni katsaus lajin 30-vuotiseen historiaan. Varmaan karkeasti materiaalia voisi olla noin 300 tuntia.

Oliko leffaprojekti suunnitellun kaltainen vai kohtasitko haasteita matkan varrella?
No suunnitelma oli aika hentoinen, joten siihen vertaaminen on aika hankalaa. Projekti on elänyt koko tämän ajan ja sitä on kehitetty eteenpäin jatkuvasti. Jos leffa olisi tullut ulos kaksi vuotta sitten, niin lopputulos ei olisi todellakaan ollut vastaava. Projektin myötä itse olen henkisesti ja taidollisesti kehittynyt eteenpäin ja tärkeitä haastateltavia on löytynyt enemmän. Tietämys on ylipäätään lisääntynyt. Haasteena oli iso projekti monine liikkuvine palasineen. On ollut vaikeaa saada leffassa ihmiset oikeaan paikkaan ja aikaan sekä löytää kaikki ne materiaalit, jotka siinä leffassa näihin juttuihin liittyy.
Sinä sanoitkin, että leffa on täysin omakustanteinen. Osaatko heittää arvioita siitä, että kuinka paljon olet käyttänyt työtunteja leffan tekemiseen?
Joka päivä kolmen vuoden ajan olen leffaa ajatellut. Konkreettisesti on leikattu pikkuhiljaa tämän vuoden helmikuusta saakka. Työmäärää on vaikea arvioida, mutta varmaan liikutaan tuhannen tunnin tuntumassa.

Kenelle SuomiDH-leffa on tehty ja onko tarkoitusta levittää leffaa Suomen ulkopuolelle?
Se on tehty nimenomaan suomalaisille pyöräilystä, historiasta ja ylipäätään urheilusta kiinnostuneille. Vaikka lajin nimet saattavat olla suuremmalle yleisölle tuntemattomia ja mukana on myös niin sanotusti hc-dh kamaa, niin näkisin, että tämän pystyy kuka tahansa urheilusta kiinnostunut katsomaan. Tämä leffa on meidän suomalaisten juttu ja tarinat on helpoin kertoa nimenomaan suomalaisille. Ei ole lähdetty hakemaan kansainvälistä leffaa, jolloin olisi tuotu pelkkää kansainvälistä kulmaa siihen, mutta tekstitetty versio on tietenkin tulossa jossain vaiheessa, jotta saadaan tämä tietämys SuomiDH:sta eteenpäin ulkomaille.

Jos ei pääse paikalle ensi-iltaan (24.9 Kino Iiris, Lahti), niin kuinka leffan voi nähdä?
Meille on paljon tullut kyselyä lisänäytöksistä eri teattereihin, eli niitä on varmasti tulossa jossain vaiheessa. Niistä ilmoittelemme sitten myöhemmin. Nettistriimaushommia selvitellään, että kuka sen jakaisi, sillä käyttöoikeusjutut teettävät hieman selvitystyötä. Kaikki ei ole mahdollista siitä syystä, että leffassa on nauhoitettuja pätkiä esimerkiksi Eurosportilta ja sen vuoksi asiaa joutuu hieman tutkailemaan. Tämä on rakennettu leffateatterimielessä, eli kiva päästä katsomaan ja nauttimaan siitä ensin leffateatterissa ja katsotaan mitä sitten myöhemmin tapahtuu. Jos joku on kiinnostunut järkkäämään näytöksiä omalla paikkakunnalla, niin se voi hyvinkin onnistua, eli kannattaa olla yhteydessä (ig: @jvinnari). Kannattaa pitää mielessä, että leffa on 2h pituinen ja sisältää paljon puhetta, joten ei ehkä sovellu parhaiten esimerkiksi baareissa katsottavaksi.
Mitkä ovat tunnelmat, onko olo levollinen vai jännittynyt näin ensi-illan alla?
On tosi jännittynyt olo. Lähinnä tämä konkreettinen tekemisen määrä ja kuinka paljon tässä on ollut säätämistä, niin kyllä tässä on nyt loppua kohti tiimalasimaisesti saanut kasattua itsensä päälle painetta. Leffasta minulla ei ole itsellä henkilökohtaisesti painetta, sillä se on mun mielestä ihan hyvä. Mä tykkään siitä, mutta ehkä se vähän tuo jännitystä, että kukaan muu ei ole vielä sitä nähnyt ja onko se oma mielipide sitten sama kuin muilla, mutta eiköhän siitä tule ihan hyvä.
Kuuntele podcastin tuore jakso aiheesta:
Kirjoittanut:

Mies, jonka aina liikkeessä pysyvät aivot ovat alkujaan Kuraläpän idean takana. Ilman Bobia ei olisi Kuraläppää. Bob on monitaituri ja perheenisä, jolla on sana hallussa ja kamera pysyy kädessä. Kova kestävyysurheilutausta rakensi Bobista sen kovaa ajavan koneen, joka nykyään viihtyy enemmän enskaisammilla poluilla. Rakastaa pyöräspeksaamista, jopa melkein enemmän kuin pyöräilyä itseään.