Kitka – Ruka Mountain Bike Weekend 2024 reissuraportti

Jos olet seuraillut Kuraläpän artikkeleja ja podcastia, niin Kitka ei ole varmastikaan enää vieras tapahtuman nimi sinulle. Kuraläppä ja Kitka löivät tänä vuonna kättä päälle yhteisestä ohjelmasta, joten tapahtuma on ollut esillä kanavissamme. Jos haluat lukaista tapahtuman esittelyn ennen reissuraporttiin siirtymistä, voit lukea kesän aikana julkaistun menovinkkiartikkelin.

Kitka järjestetään Kuusamon Rukalla, jonne on ihan riittävä matka Laukaasta ja Turusta. Yhteinen matkamme pelipaikoille alkoi keskiviikkona, kun pakkasimme Sallan Portterin pyörillä ja matkatavaroilla. Jere oli ajanut Laukaan välipysäkille jo edeltävänä iltana, jotta pääsisimme matkaan hyvissä ajoin keskiviikkoaamuna. Pelisuunnitelma toimi loistavasti, sillä ehdimme keskiviikkona vielä Rukan iltamäkeen hissien ollessa auki aina kahdeksaan asti.

Kitkan yksi ajatus on tuoda erilaisia harrastajia yhteen, tarjoamalla monipuolista ohjelmaa kaikille osallistujille. Kilpailunnälkäisille on tarjolla vakavaa ja hieman vähemmän vakavaa mittelöä, katsojat viihtyvät kisaradan ja näytöslajien parissa ja omia taitojaan voi kehittää valmennuksiin osallistumalla. Rukan mäet ovat auki yleisölle läpi tapahtuman, ja iltaisin voi osallistua leffailtaan, paneeliin, kotibileisiin tai vaikka bingoon. Tänä vuonna kokeilussa oli myös yhteinen gravellenkki niille, ketkä haluavat nähdä hieman rinnettä edemmäksikin pyörien selästä. Kirsikkana kakun päällä Ruka tarjoaa mitä mainioimmat puitteet tapahtumalle majoituksineen ja ravintoloineen.

Torstai – gravelia ja Kuraläppäpaneelia

Torstai oli pullollaan Kuraläpän täyteistä ohjelmaa, kun aamu starttasi social gravel ridella ja illalla isännöimme paneelikeskustelun alamäkipyöräilyn nykytilasta ja tulevaisuudesta.

Aamu käynnistyi mukavasti klo 10 yhteisellä gravelretkellä. Rukan sivuilta löytyy kattavasti eri mittaisia ja -tasoisia reittejä gravelisteille, joista helpoimmat lähtevät parinkymmenen kilometrin matkoista. Reiteistä löytyy reittikuvaukset ja gpx-jäljet, joista mekin valitsimme yhteislenkille sopivimman. Valitsimme 43 kilometrin mittaisen Valtavaaran kierroksen, jonka aikana pääsisi jo hieman ajamaankin, mutta lenkki ei olisi haastavuudeltaan liikaa vähemmällä valmistautumisellakaan. Valinta osui aivan nappiin, sillä vaikka Valtavaaran kierros ei ehkä tarjoa mitään spektaakkelimaisia näkymiä, niin reitiltä löytyy sitäkin enemmän aivan huikeaa ajettavaa! Reitillä oli vain pieni pätkä siirtymää ison tien varressa, muuten lenkki koostui pienemmistä asfalttiteistä ja suurin osa oli erilaatuista gravelia. Alkulenkistä saimme työstää nousuja hieman enemmän, kun taas loppulenkki meni lähes nautiskelusta.

Mielestäni tällainen yhteislenkki gravelilla toimi hyvin Kitkan tyylisessä tapahtumassa, jossa mäkipäiviäkin saa kyllä aivan riittämiin! Sorateillä pyöräillessä voi tutustua uusiin ihmisiin, ja on mukava tutustua myös näkymiin rinteiden ulkopuolella. Mielelläni näkisin vastaavaa lenkkiä tulevissakin tapahtumissa. Soratiellä toteutettava yhteislenkki tuo mielestäni lisäarvoa niille, ketkä haluavat ajaa monipuolisesti erilaisilla pyörillä ja tutkia ympäristöään. Samalla se voi olla hyvä ohjelmanumero mäkikuskien perheenjäsenille, jotka nauttivat hieman tasaisemmasta menosta – tai jopa tuoda tapahtumaan aivan uutta porukkaa.

Torstai-illan ohjelma jännitti allekirjoittanutta hieman ennalta, mutta ilmassa oli myös innostusta ja odotusta. Suunnittelimme Kitkan toisen järjestäjän Mauno Salosen kanssa ohjelmanumeroksi paneelikeskustelun, jonka tavoitteena oli käydä läpi alamäkipyöräilyn nykytilaa ja hieman myös tulevaa. Aihealueita oli valittu mukaan monipuolisesti, ja paneeliin osallistui asiantuntijoita, jotka edustivat mäkipyöräilyn eri toimijoita harrastajasta kisaajiin ja tuomarista valmentajaan.

Kitkassa toteutettu paneeli oli tietämyksemme mukaan ensimmäinen laatuaan. Vaikka harrastajien ja harrastuspaikkojen määrä kasvaa, niin luvut eivät tällä hetkellä näy kilpailuihin ja tapahtumiin osallistujina. Mitä voisimme lajin parissa tehdä paremmin, jotta kuskit löytäisivät erilaisiin tapahtumiin? Entäs junnutyö eri puolilla Suomea? Onko naisten asema lajissa nykyään erilainen kuin se oli vielä 10 vuotta sitten, ja mitä naiset tuovat lajiin mukaan? Keskustelu jatkui vilkkaana paneelin jälkeen vielä useana päivänä, joka oli merkki siitä, että paneeli sai ajatuksia liikkeelle. Se oli tarkoituskin, joten voimme olla tyytyväisiä paneelin antiin.  Lajia ei tietenkään kehitetä pelkästään istumalla alas ja puhumalla siitä, vaan nyt olisi aika siirtyä puheista toimintaan. Yksi keskustelun lopputulemista oli, että jokainen voi tehdä omalla panoksellaan jotain lajin eteen. Esimerkiksi talkoohommat kilpailuissa olisi kilpailujen jatkuvuuden kannalta tärkeitä, ja talkootehtävistä löytyy varmasti jokaiselle sopivia vastuita. Myös esimerkiksi yhteislenkin vetäminen voi paikallisesti olla merkittävä asia harrastajille.

Perjantai – Alamäkipyöräilyn Pohjoismaiden mestaruudet ratkottiin Rukan jylhällä radalla

Perjantai oli suuri päivä niin kilpailijoille, kuin myös katsojille, kun mäelle keräännyttiin ratkomana alamäkipyöräilyn Pohjoismaiden mestaruudet. Kisarata näytti vauhdikkaalta sisältäen useammankin vauhdikkaan kohdan, mutta rata oli mahdollista ajaa myös rauhallisemmin renkaat maassa. Rata oli siis sopiva kaikentasoisille kilpailijoille, ja vauhdin kasvaessa tarjosi myös haastetta sitä kaipaaville.

DH-kilpailusta julkaistu Ruka Freeridersin tiedote ja tulokset löytyvät täältä.

Perjantain jännittävän kisapäivän jälkeen oli hyvä rentoutua ravintola Pisteessä leffaillan ja kavereiden parissa. Elokuvaksi oli valikoitunut Joonas Vinnarin tuorein Finnish Mafia. Joonas ei itse päässyt Kitkaan paikalle, mutta mukavana yllätyksenä hän oli nauhoittanut Kitkan kävijöille videotervehdyksen leffaillan alkuun. Illassa oli mukavan lämmin tunnelma, ja Finnish Mafia oli omiaan virittelemään porukkaa lauantain karkeloihin.

Lauantai – Get Loose!

Lauantain ohjelmaa mainostettiin ehkä enemmän hupipäivänä, mutta monelle kyseessä oli pääpäivä. Ohjelmassa oli nimittäin Kitka Rumble -nimellä ajettava kilpailu, joka koostui useasta erikoiskokeesta. Erikoiskokeita sai ajaa niin monta kertaa kuin annetun ajan sisällä ehti, ja kisa sisälsi pätkiä alamäkeen, ylämäkeen ja tasaisemmalla maalla. Kaikki pätkät piti ajaa samalla pyörällä, eli kilpailijat eivät voineet vaihtaa pyörää erikoiskokeen profiilin mukaan.

Rumblen jälkeen kuskeja sekä katsojia kutsui liitohyppyri, sillä oli long jumpin vuoro. Long jump, eli pituushyppy, ei kai esittelyjä sen kummemmin kaipaa. Homman voittaa se kuka hyppää pisimmälle, mutta hyppyskabassa viehättää maineen ja kunnian lisäksi myös yhteisöllisyys ja hauskanpito. Kuskit pistivät parastaan ja yleisö viihtyi, samalla Kitkan väki tarjoili hodareita ja pannukahvia. Kunnollista!

Hyppyjen jälkeen oli tapahtumaviikon ehkä ilahduttavin kilpailu, nimittäin Klunker race. Klunkerissa ajettiin vanhoilla klassikkopyörillä, jotka ehkä noin sata vuotta sitten olivat kovaa huutoa maastossa, mutta nykyaikaiseen mäkipyörään verrattuna ajo-ominaisuudet ovat hieman riisutummat. Siitäkin huolimatta mäkeä lähti uhmaamaan reilu kymmenen kuskia, joista arvottiin parit. Kuskit olivat radalla aina pareina, ja se joka selvitti mäen alas nopeammin, siirtyi seuraavalle kierrokselle. Kuulostaa yksinkertaiselle? Lisätään juoksulähtö. Märkää mutaa ja ruohikkomutkia. Kisan aikana nähtiin näyttäviä liukuja ja kaatumisia, hurjia pelastuksia ja taidokasta pyörän käskytystä.

Klunkerin jälkeen oli aika siirtyä viihteelle ja oli vuorossa Kitkan kotibileet Pisteessä. Iltaa lämmiteltiin bingolla, joka vallan vei porukan mennessään. Sen jälkeen ilta laitettiin purkkiin jytämusiikin ja leppoisan seurustelun merkeissä, tanssilattiakin sai osansa tamppauksesta.

Kokonaisvaltainen hyvän mielen tapahtuma

Nyt kun Kitka on ohi, voimme helposti todeta että kyseessä oli todella monipuolinen tapahtuma, jossa viihtyy pyöräilykansa aivan laidasta laitaan. Tänä vuonna sattui säidenkin puolesta niin hyvä tuuri, että se täydensi tapahtumaa loistavasti – ihmiset viihtyivät mäessä, ravintoloissa, uimassa, kesäkelkkaradalla ja yleisönä radan varrella. Ohjelmaa on paljon, mutta väleissä ehtii ajamaan hyvin myös omaa ajoa ja tutustumaan Rukan reitteihin ja ympäristöön. Suuret kiitokset Kitkan järjestäjille, ja eikös me nähdä ensi vuonnakin!