Kuraläpän valokeila: Antti Heikkilä

1) Kuka olet ja mitä teet pyöräilyn parissa?

Antti Heikkilä, 31-vuotias maastopyöräilijä Askolasta. Ajelen enduro- ja DH-kisoja silloin kun siltä tuntuu, kuitenkaan ilman kummempia tavoitteita tai treeniohjelmia. Olen alusta alkaen ollut mukana Hyötinmäki Trail Centerin reittejä rakentamassa, ja toisinaan huutelen myös somessa porukkaa mukaan Hyötinmäelle enduropätkiä sessaamaan.

Lomilla tykkään reissata mahdollisimman paljon uusiin paikkoihin ajamaan, ehkä hieman valtavirrasta poiketen olen reissussa useimmiten yksin. Ei siksi etteikö olisi kavereita, vaan nautin suuresti vapaudesta vaihtaa suunnitelmaa lennosta täysin oman fiiliksen mukaan. Yksin liikkuessa tulee myös helpommin tutustuttua uusiin ajokavereihin, kun vetoapua uusiin hyppylinjoihin on pakko kysyä ventovierailta. Varjopuolena yksin reissaaminen on toki hieman raskaampaa kun kaikki on hoidettava itse ja loukkaantuessa voi olla auton kanssa aika pulassa. 

2) Miten ja milloin päädyit maastopyöräilyn pariin?

2015 ostin jäykkäperäisen XC-pyörän lähimetsien koluamiseen, ja vuotta myöhemmin vaihdoin fatbikeen jolla ajelin pääasiassa pitkiä lenkkejä silloin tällöin. 2020 ostin ensimmäisen täysjouston ja innostuin harrastuksesta aivan uudestaan. Samana vuonna kävin ensimmäistä kertaa ajamassa bikeparkia Sappeella ja syksyllä Aittovuoressa kokeilemassa Funduroa. Endurossa kisaamisesta innostuin samantien ja useamman kauden on tullut kierrettyä kaikki Enduro Series Finlandin ja nykyisen Royal Enduron kisat mihin olen millään kerennyt.

3) Millä pyörällä ajat mieluiten ja miksi?

Enduropyörällä ajan kaiken pitkistä polkulenkeistä bikeparkiin. Ylämäissä ja tasamaalla se ei tietenkään ole optimiratkaisu, mutta alamäet onkin lajin suola. Jäykkäperäisellä enskapyörällä tulee myös ajettua ja toisinaan kisattua, mutta täysjoustolla kilometrejä kertyy selkeästi eniten. 

4) Mikä on hienoin kokemuksesi pyöräilyn parissa?

Viime vuoden Jura Sick Race Ranskassa. Rikoin pyörästäni rungon Saksassa edeltävänä päivänä, ostin käytetyn pyörän Itävallasta keskellä yötä ja kaahasin samoilla silmillä Ranskaan aika-ajoihin. Itse kilpailussa ajettiin tuhat laskumetriä massalähtönä yli sadan kuskin kanssa. Uskomattoman siisti kokemus ajaa vierasta pätkää aivan edellä menevän takarenkaassa kiinni ja koittaa kärkkyä ohituspaikkaa, kun takana tuleva yrittää yhtälailla kyynerpäällä ohi. Se jos mikä on kilvanajoa!

Tämän vuoden reissu Italiaan jäi mieleen poikkeuksellisen onnistuneena reissuna. Lensin Milanoon ja kiertelin pari viikkoa vuokra-autolla ympäriinsä ilman mitään tarkempaa suunnitelmaa. Tutkin missä olisi lupaava ajopaikka ja hyvä keli, etsin majoituksen jostain läheltä ja ajoin illalla perille odottamaan uutta ajopäivää. 

Toisaalta hienoina kokemuksina on jäänyt mieleen monet sessarit kaveriporukalla, kun on voitu kelloa katselematta ajaa niin kauan kuin virtaa jaloissa riittää ja lähdetty kotiin kun siltä tuntuu.

5) Mikä motivoi pyöräilemään?

Viihdyn hyvin ulkona ja sopiva määrä jännitystä saa elämän tuntumaan elämältä. Omien rajojen puskeminen, kunnon ja ajotaidon kehittyminen sekä tietysti kaverit joita harrastuksen mukana tulee. Oikeastaan en yleensä edes tarvitse motivointia lenkille tai mäkeen lähtemiseen, kun tiedän että ajo alkaa kuitenkin maistumaan vaikka kuinka väsyttäisi lähtiessä.

6) Mikä on tavoitteesi pyöräilyn suhteen kuluvalle kaudelle?

Mursin käden ensimmäisenä kesälomapäivänä, enkä ole heinäkuun alun jälkeen päässyt maastopyörällä ajamaan. Siksi tavoitteena olisi toki saada käsi kuntoutettua kivuttomaksi, mutta myös ajaa pyörällä juuri niin paljon kuin millään kerkeän. Kelloa vastaan olisi mukava päästä vielä tällä kaudella ajamaan, mutta pääasia että pääsee pitämään hauskaa pyörän selässä ja näkemään ajokavereita.

7) Mikä on suosikkiajopaikkasi Suomessa ja/tai maailmalla?

Bikeparkeista Suomessa ykkönen on ehdottomasti Tornari. Hissittömistä Tiirismaa ja Malminkartano. Älyttömän hienoa että kaikkiin näihin on päässyt talvellakin ajamaan.   

Ulkomailta Finale Ligure on oma lemppari todella laajan reitistön ja kätevästi toimivan shuttlepalvelun vuoksi. Toki Italiassa on muitakin äärimmäisen hienoja ajopaikkoja, kuten Rincine Trail Area.

8) Mikä suomalainen pyöräliike on suosikkikauppasi?

Lundbergilta on tullut vuosien varrella haettua yhtä sun toista palikkaa, eikä ole asiakaspalvelussa ollut moitittavaa. Porvoolaiselle Manfred Bikesille täytyy myös nostaa hattua siitä, miten ripeästi yhteydenpito on toiminut virka-ajan ulkopuolellakin. 
 

9) Pro tipsi muille – Millä asialla pyöräilystä tulee naksun verran parempaa?

Jos ei jo matkustele pyöräilemään kauemmas, suosittelen vahvasti lähtemään. Jos ei ulkomaille niin toisaalle Suomeen. Jos ei ole kavereita joiden kanssa lähteä niin sitten yksin. 

Jos matkusteleekin jo kaikki lomat mutta ei ole koskaan kokeillut ajaa ruuvirenkaalla, suosittelen ehdottomasti tekemään sellaisen. Talvipyöräily varsinkin Etelä-Suomen vaihtelevassa kelissä maistuu ihan eri tavalla, kun keli ei ole koskaan liian jäinen ajamiseen.

10) Jos sinulla olisi käytössä 150€, niin miten käyttäisit sen, jotta saisit parhaan mahdollisen hyödyn pyöräilyyn?

Lähtisin ajamaan bikeparkiin jossa ei muuten tulisi käytyä tai osallistuisin kisaan joka muuten jäisi ajamatta. Ei ne hissit loputtomiin pyöri tai kisat jatku jos paikalla on aina samat parikymmentä kuskia.

11) Mitä teet päivittäin/säännöllisesti kehittyäksesi pyöräilijänä?

Ajan niin paljon kuin kerkeän. Vähän kovempaa kuin mikä tuntuu turvalliselta ja hyppyreitä jotka vähän kuumottaa. Ajelen myös rauhallisempia ja pidempiä lenkkejä, mutta ilman mitään suunnitelmallisuutta tai tavoitteita. Salilla käyn sen sijaan säännöllisesti ja pyrin pitämään treenit nousujohteisena, ettei menisi ihan tyhjäksi heilumiseksi.                 

12) Mistä somekanavasta voi seurata pyöräilyjäsi?

@anttiheiggila