Videopoiminta: Self Portrait – Louis Citadelle
Konan Ambassador Louis Citadellellä on tapa toteuttaa asioita haastavalla tavalla. Useita vuosia sitten hän nousi tietoisuuteen itse kuvatulla projektillaan Why I Ride. Nyt hän on palannut toisen suuren itse kuvatun ja editoidun projektinsa kanssa, joka on osuvasti nimetty ”Self-Portrait”.
”Se, mikä saa minut innostumaan eniten itse kuvattujen projektien parissa työskentelystä, on se luova vapaus, jonka saan siitä, että voin hallita kirjaimellisesti kaikkea siinä. Ainoa rajoitus, joka minulla oli Self-Portraitissa, oli yksinkertaisesti se, kuinka kovasti olin valmis työskentelemään ja kuinka paljon aikaa olin valmis käyttämään. Sain vapaasti valita, mitä polkuja halusin kuvata riippumatta siitä, kuinka kaukana ne olivat, mihin aikaan päivästä ja missä säässä halusin kuvata, kuinka monta yritystä pystyin tekemään yhden otoksen, ja niin paljon muuta. Se, että olen yksin tekemässä sitä, mitä rakastan eniten, eli pyöräilemässä ja tekemässä videoita, on minulle myös hyvin antoisaa. Erityisesti tässä projektissa halusin todella tuoda vaihtelua paikkoihin, joissa pyöräilin, jotta voisin esitellä kauniita maisemia ja upeita polkuja, jotka toivottavasti saavat ihmiset innostumaan pyöräilemään.
On vaikea sanoa, kuinka paljon aikaa tämän elokuvan tekemiseen kului. Tämä alkoi kynällä ja paperilla, johon kirjoitin kaikki pätkät, jotka halusin kuvata, ja sen, miten ne kaikki nivoutuvat yhteen. Tein myös yksityiskohtaisia kuvausluetteloita siitä, mitä minun oli ehdottomasti kuvattava, kun olin kuvaamassa. Kävin myös ennen kuvauksia tarkistamassa, sopiiko reitti siihen, mitä halusin kuvata, mihin piirteisiin kannattaisi keskittyä ja mihin ei, ja miten valo siellä käyttäytyi. Kuvauspäivät olivat keskimäärin 4-6 tunnin mittaisia, ja saatoin palata 40-50 sekunnin käyttökelpoisen materiaalin kanssa, aivan kuten saatoin palata kirjaimellisesti yhden otoksen kanssa, kuten tein esittelyn lopussa luolassa. Uskon, että tämä kaikki merkitsee helposti 25-30 päivää kentällä, jotka jakautuivat elokuun lopun ja marraskuun puolivälin välille. Editointiprosessi oli suhteellisen nopea ottaen huomioon, kuinka paljon kuvasin materiaalia, koska tiesin tarkalleen, miten kaikki liittyisi yhteen, joten editointiin, värimäärittelyyn, äänisuunnitteluun ja trailereihin kului noin 90 tuntia. Ai niin, melkein unohdin, että käytin myös yhden päivän rakentaessani lyhyttä polkuosuutta kauniissa metsässä lähellä kotiani vain tätä elokuvaa varten.
Epäilemättä haastavinta tässä projektissa oli kantaa täyteen lastattua kameralaukkuani kaikissa näissä upeissa paikoissa, joihin ei aina päässyt helposti. Niin paljon energiaa kuluu pelkästään siihen, että pääsee polulle, ja sitten kun paikan päällä juoksee mäkeä ylös ja alas hakemaan kameran, jalustan ja kameralaukun ja sitten asettamaan kaiken uudelleen paikoilleen. Esimerkiksi esittelyn jälkeiset kolme ensimmäistä otosta, joissa ratsastan symmetristä mäkeä alas, veivät minulta yli tunnin kuvaamiseen, vaikka ne kestävät videolla vain 6 sekuntia. Se on varmasti toistuvaa, mutta se ei koskaan haittaa sillä, koen olevani onnekas, että saan tehdä tätä näin kauniissa paikoissa.
Jos minun pitäisi antaa neuvoja jollekin, joka haluaa tehdä itse kuvatun videon, sanoisin ehdottomasti, että kannattaa edetä askel askeleelta. Se on paljon pidempi ja työläs prosessi verrattuna tavalliseen kuvaamiseen, jossa on kuvaaja ja kuski, joten parasta, mitä voit tehdä, on hyväksyä prosessi ja ottaa se otos kerrallaan. On niin tyydyttävä tunne päästä kotiin ja nähdä, miten kaikki kuvaamasi asiat yhdistyvät. Koska kamera ei voi liikkua, mielestäni on myös erittäin tärkeää keskittyä jokaisen otoksen sommitteluun ja valaistukseen, koska et voi piilottaa mitään pieniä virheitä liikesumun taakse. Tärkein neuvo, jonka voin antaa, on pitää hauskaa kaiken tämän kanssa, ja yhtäkkiä kuudennella yritykselle onnistumisesta tai päivän 17. otoksen sunnittelusta tulee paljon nautinnollisempaa ja antoisampaa!”
– Louis Citadelle
Kirjoittanut:
Mies, jonka aina liikkeessä pysyvät aivot ovat alkujaan Kuraläpän idean takana. Ilman Bobia ei olisi Kuraläppää. Bob on monitaituri ja perheenisä, jolla on sana hallussa ja kamera pysyy kädessä. Kova kestävyysurheilutausta rakensi Bobista sen kovaa ajavan koneen, joka nykyään viihtyy enemmän enskaisammilla poluilla. Rakastaa pyöräspeksaamista, jopa melkein enemmän kuin pyöräilyä itseään.