Kuraläpän valokeila: Sami Martikainen

Sami Martikainen vie pyörän rajalle. Kuva: Tomi Tähti
Kuraläpän valokeila on juttusarja, jossa esitellään kiinnostavia pyöräilypersoonia vakiokysymysten kautta. Vuorollaan valokeilaan pääsevät niin kisakuskit kuin muutkin lajin eteen hyvää työtä tekevät vaikuttajat. Tutustu uusiin tyyppeihin, ota seurantaan ja moikkaa seuraavan kerran poluilla törmätessä.

Kuka olet ja mitä teet pyöräilyn parissa?

Nimi on Sami Martikainen, kirjoitushetkellä 32-vuotias rovaniemeläinen. Pyöräilyn tekemisen pääfokus on endurossa, mutta koitan touhuta kaikkea typerää pyörän päällä ja haastaa itteäni, mm. 2023 tuli ajettua Tahkon 60 kilometriä täysjäykällä gravelilla ja edellisvuonna Saariselkä MTB jäykkäperällä.

Ajamisen lisäksi tekniset asiat ja speksaus on myös lähellä sydäntä ja tällä hetkellä tekniseltä puolelta mielenkiinto on alustan shimmilevyjen järjestely erilaisilla tavoilla ja niiden muutosten havainnointi, ja pyöränhuoltohommia tulee tehtyä sivutoimisesti.

Yhteistyökumppanina toimii Giant Finland ja toimin yhtenä kotimaisista ambassadööreistä, siinä samalla tulee tieten käytyä merkin mukana erilaisissa tapahtumissa.

Hyvällä miellellä! Kuva: Nikki San Juan

Miten ja koska päädyit maastopyöräilyn pariin?

Jokainenhan meistä on ajanu junnuna pyörällä. Yläasteiän jälkeen tuli muiden harrastusten myötä pidempi tauko touhuihin niiden vietyä mukanaan. Aikuisiällä tuli mieli alkaa ajamaan bike parkkia ja 2016 tuli ostettua siihen soveltuva konkeli jolla oli hyvä päästellä pohjoisen keskuksissa sisäkumeja hajalle, sillä lajin aloittaneena ei ollu mitään koppia mm. renkaiden kylkien vahvuuksista ja jostain ihmeen tubelessista. Sen aikaisen all-mountain -pyörän jälkeen kalusto laajeni ensin xc-pyörällä, että pääsi osallistumaan Saariselkä MTB:hen. Sen jälkeen onkin menty ns. syvään päätyyn ja maastopyöräilyn puolelta tallista ei puutu kuin bmx ja dirtti.

 

Millä pyörällä ajat mieluiten ja miksi?

Vähän rikollista akustisena kuskina sanoa, mutta kevytsähkö taitaa liikkua tallista useimmiten tätä nykyä. Sähköllä pystyy tekemään viikkotasolla enemmän toistoja kuormittamatta itseään liikaa, ja samalla tulee ajettua enemmän alamäkeä. Kevytsähkö on käsiteltävyydeltään melko lähellä luomun fiilistä ja pyörien välillä siirtyminen on helppoa. Sähkö on myös eri kuntotasolla olevassa porukassa huippu, sillä rasitustasosta saa kaikille samankaltaisen lenkillä.

Toki, parhaat kiksit tulee luomuenskalla ajaessa.

 

Mikä on hienoin kokemuksesi pyöräilyn parissa?

Tää on paha. Ekat kerrathan ovat aina ikimuistoisia, mutta kyllä ykköseksi mahtaa nousta Offroad Finnmark 300. Altasta lähtenyt reitti on 300km pitkä, ja reissun päällä oltiin kaverin kanssa 27 tuntia ja kelitkin suosi koko reissun ajan. Reitti kulki ylängöillä hienoissa maisemissa ja oli ensimmäisen 30km jälkeen puhdasta maastopyöräilyä, ei ollut sorastettua polkua ajettavaksi. Norjalaiset ovat hyvin vahvasti urheilukansaa ja reitin varrella oli valtavasti ihmisiä kannustamassa myös meitä ynnämuuta-sijoilla ajavia, mikä nostatti fiilistä ja sai antamaan itsestään kaiken irti.

Monipuolisuus on lajin suola. Kuva: Eevi Alaputto

Mikä motivoi pyöräilemään?

Kehitys ja itsensä ylittäminen sekä sen näkeminen, että myöhäisheränneenäkin voi saavuttaa tuloksia. Se, että pääsee ajamaan jonkin mutkan ilman jarruja tai jonkin paikan sulavasti missä on aiemmin ollut vaikeuksia tai vaikka vetää jonkun hyndän eka kertaa. Tuo mielihyvää ja antaa itseluottamusta ja rohkeutta pyörän päällä touhuamiseen.

Vaikka pyöräily on yksilölaji, on se myös yhteisöllistä. On mahtia olla porukalla sessaamassa tai kisojen varikolla piettää hauskaa muiden saman kiinnostuksen kohteen jakavien ihmisten kanssa!

 

Mikä on tavoitteesi pyöräilyn suhteen kuluvalle kaudelle?

Ajaa enemmän ja nostaa omaa vauhtia varsinkin alamäkeen mentäessä. Viime kaudella tuli luomuenskassa yksi suonenveto kisoissa top10-sijoituksen muodossa ja tulevana kesänä olis tavoite päässä kokonaistuloksissa sinne kymmenen kovimpaan kärkeen – heleppoa se ei tule olemaan mutta tavoitteita pitää olla!

 

Mikä on suosikki ajopaikkasi Suomessa ja/tai maailmalla?

Ulkomaille asti ei ole lyhyen aikuisuran aikana vielä ehtinyt, joten pitää vetää kotiinpäin. Rovaniemen Ounasvaara eli Oukku on tuossa vieressä, ja sieltä löytyy mahoton määrä erilaista ajettavaa ja korkeuseroa on kohtuullisesti. On jyrkkää, vauhdikasta, oukkuflowta ja kaikkea siltä väliltä kohtuu pienellä alueella ja halutessaan kaikki paikat ovat melko pienillä siirtymillä hissillä saavutettavissa.

Kilpaileminen on mieleistä puuhaa. Kuva: Tomi Tähti

Mikä suomalainen pyöräliike on suosikkikauppasi?

 Tässäkin pitää vetää kotiinpäin, eli sponsorikauppa Urheiluhullu Rovaniemellä. Yhteistyö liikkeen kanssa lähti aikanaan puhtaasti asiakassuhteesta liikkeelle ja Lassin sekä kumppaneiden asiakaspalvelu asenne sai palaamaan tiskille kerta toisensa jälkeen. Eikä oo tuolla tainnu itellä tulla vielä sellaista ongelmaa vastaan mikä ei ois ratkennu vaikka kalusto on tullu huoltopöydälle monenlaisessa kunnossa.

 

Pro tipsi muille – Millä asialla pyöräilystä tulee naksun verran parempaa?

 Täähän on tietyllä tapaa perinteinen, mutta aja nopeampien ja hitaampien kuskien kanssa. Kysy ja havainnoi mitä itteäsi nopeammat kuskit tekee, olkoon vaikka ajoasennon, linjavalinnan tai jarrutuspaikan suhteen. Ajakaa peräkkäin ja vaihtakaa paikkoja. Jos olet jossain asiassa kaveria parempi, anna omat tipsit hänelle käyttöön. Porukka-ajaminen, se on best jo ihan turvallisuusnäkökulmasta katottuna!

 

Jos sinulla olisi käytössä 150€, niin miten käyttäisit sen, jotta saisit parhaan mahdollisen hyödyn pyöräilyyn?

Tääkin on tosi paha. Niille ketkä ajaa lycrat päällä, suosittelisin ehkä kunnollista bike fittiä mutta sitäkin arvokkaampi olis henkilökohtainen valmennus. Meillä on maassa tosi hyviä koutseja ja heidän kanssa käyty yksityinen tunti vie just sinua varmasti eteenpäin pyöräilijänä! Tää linkittyy myös vahvasti tuohon edelliseen kohtaan.

Alamäkeen ajaminen kiinnostaa tällä hetkellä eniten. Kuva: Sami Laukkanen

Mitä teet päivittäin/säännöllisesti kehittyäksesi pyöräilijänä?

 Analysoin omaa ajamistani ja koitan olla kriittinen sen suhteen, että mitä teen vaikka ajolinjan tai aiemmin mainitun jarrutuspaikan suhteen, eli koitan kehittää ajosilmää. Pari viime vuotta on menty teemalla heikkoudet vahvuuksiksi, eli koitan tehdä ittestäni kokonaisvaltaisempaa kuskia ja fokus on ymmärrettävästi alamäkeen suuntautuvissa reiteissä. Kliseinen fraasi ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen” on tässä suhteessa aika osuva.

Tavoitteellinen harjoittelu on myös mukana, kun tekee kisa-asioita jossain määrin tulosmielessä, ja esimerkiksi nyt talven aikana kuntopohjaa on tehty käyttämällä paljon aikaa kuntosalilla ja suunnittelemalla vuoden harjoitusohjelma sitä silmällä pitäen, että kisoissa olis mahollisimman hyvä kuntopohja olemassa.

 

Mistä somekanavasta voi seurata pyöräilyjäsi?

 Miehän olen niin boomeri, etten ole kuin instan puolella. Sieltä @tmylsy tulee henkilökohtaiselle tilille, ja tässähän ei voi olla mainostamatta yhteistyökumppaneita @giant_finland sekä @urheiluhulluoy, saattaa naama näkyä joskus sielläkin.

Kirjoittanut:

Mikko Voutilainen

Mikko päästettiin Kuraläpän joukkoon omasta mielestään Suomen virallisen Trail Hunterin statuksella. Intohimoinen pyöräilyn harrastaja on suunnannut ajatuksensa aikuisuuden taakan keskellä harrastekilpailijan ajamisista pyöräilylle aukeavan ajan käyttämiseen itselleen uusien polkujen ajamiseen, edes joskus. Kiinnostuksen kohteena omien ja kylän miesten pyörien speksaamisen ohella on toimintakyky jonka tulisi säilyä aina eläkepäivien vuorilta paiskautumiseen asti.