Joustomatkaansa kykenevämpi pyörä – uusi GT Sensor ST
Speksit ja runkogeometria
GT Sensor ST-mallia on tarjolla kahta eri versiota, Elite ja Pro. Testissä esitelty pyörä on Elite-malli ja hintaa kyseisellä kokoonpanolla tulee olemaan 4349€. Sensor ST:n kalliimpi malli, Pro, tulee olemaan hinnaltaan 5849€. Molemmat mallit ovat runkomateriaaliltaan hiilikuitua. Takahaarukan alaputket eli chainstayt ovat kuitenkin alumiinia. Rungon ulkonäkö myötäilee GT:lle tunnusomaisia sulavalinjaisia piirteitä. Vaijerien läpiviennit on toteutettu sisäisesti etukolmion viistoputkea pitkin. Vaijerit ja jarruletku on varmistettu niin, ettei niistä kuulu ylimääräisiä kolinoita ajon aikana.
Elite-malli on kasattu pääosin Sramin ja GT:n omilla in-house-brändin osilla. Alustaksi on valittu Marzocchin Bomber Z2-keula ja Foxin DPS Performance-takaiskari. Alta näet tarkemmat yksityiskohdat Elite-mallin komponenteista.
Iskari: Fox DPS Performance, 185×47,5mm travel 120mm
Keula: Marzocchi Bomber Z2, 140mm, 44mm Offset
Takavaihtaja/vipu: SRAM NX Eagle, 12-speed
Kasetti: SRAM PG-1210, 11-50T
Ketju: SRAM SX Eagle, 12-speed
Kammet: Truvativ Stylo 6K, Dub, 32T
Jarrut: SRAM Guide T Hydraulic disc brakes
Jarrulevyt: 180mm/180mm
Gripit: GT Mushroom LockOn
Ohjaustanko: GT Alloy Riser Bar, 20mm Rise, 780mm Wide, 5° Rise, 8° Back
Stemmi: GT Alloy, 45mm
Hissitolppa: GT DropKick, 31.6mm (S:125mm, M:150mm, L/XL:170mm)
Satula: WTB Silverado
Kiekot: WTB ST i25TCS 2.0 + Formula navat
Rengas edessä: Maxxis Dissector 2.40″ EXO (dual compound)
Rengas takana: Maxxis Rekon 2.40″ EXO (dual compound)
Julkaisun pyörä on väriltään ”Gloss Super Sparkle Teal and Gunmetal Fade with Mustard”. Toisin sanoen siinä on vihreää ja harmaata ja pyörä kimaltelee kivasti auringonvalossa. GT:n logo on muuttunut edellisvuosien malleista. Uusitun sinapin värisen version fontti on pienempi ja näyttää neutraalimmalta versiolta edelliseen logoon nähden.
Edelliseen Sensoriin verrattuna uusi Sensor ST on muuttunut todella paljon. Uusi Sensor ST joustaa edestä 140mm ja takaa 120mm. Takaiskarin joustomatka on siis lyhentynyt edellisestä mallista 10mm, eli Sensor ST todella on kirjainlyhenteensä mukaisesti Short Travel. Lyhyemmän joustomatkan lisäksi pyörän runkogeometria on kokenut tervetulleet päivitykset: loivempi keulakulma (65,4°), pidempi reach (M:460mm) ja jyrkempi satulaputken kulma (77,4°). Pyörän takahaarukan pituus (chainstay) on ST:ssä myös aavistuksen pidempi (440mm). Uudessa Sensor ST:ssä ei enää ole runkogeometrian säädön mahdollistavaa ”flip-chippiä”, mikä edeltävässä mallissa löytyi iskarin alapään kiinnityskohdasta.
Tasamaalla
Miellyttävän ajoasennon löytäminen satulasta ajettaessa löytyi helposti. Satulan ja tangon välinen etäisyys vaikutti omiin mittoihini sopivalta, ajoasento oli trailipyörälle ominaisen rento ja pystyhkö. Tasamaalla satulalta ajettaessa Sensor ST tuntui tasapainoiselta, ikään kuin massakeskipiste olisi jakautunut tasaisesti napojen väliin. Vaihdoin pyörään oman Renthalin tangon (770mm), mikä näkyy myös joissain julkaisun kuvissa. Sensorin oma tanko oli liian pitkä enkä halunnut lyhentää sitä, kun kyseessä ei ollut oma pyörä. Timanttisessa kunnossa olevat talvipolut houkuttelevat useimmiten kaahaamaan varsinkin, jos edessä on mutkitteleva, lennokas reitti. Näissä tilanteissa pudotan lähes poikkeuksetta satulan alas, koska muuten penkki on tiellä heti ensimmäisessä mutkassa. Syöksyminen Sensorilla talvipolkujen tasamaa- tai alamäkimutkiin oli alusta lähtien helppoa ja pyörä loi luottavaisen fiiliksen. Tasapainoinen ajoasento putkelta ajettaessa tuntui luonnolliselta ja sen ylläpitäminen onnistui vaivattomasti. Ensimmäinen merkittävä havaintoni pyörän käyttäymisestä oli käsiteltävyys mutkissa. Pyörää käännettäessä Sensor käyttäytyi vakaasti ja kääntyi sinne mihin sen halusin. Reach vaikutti modernin geometrian mukaisesti pidemmältä mikä lisäsi ajovakautta ja luottamusta pyörään.
Pyörän alustan toimintaa talvipoluilla on vähän hankala havainnoida, koska polku-urat ovat useimmiten tasaisia. En kuitenkaan havainnut, että takaiskari olisi tehnyt merkittävää keinuvaa liikettä (pedal bob) polkiessa, eli poljettavuutta ei siinä mielessä voi moittia. On kuitenkin syytä huomioida, että M-koon Sensor ST painaa jo lähes virallisen mittalaitteen roolia näyttelevän Rapalan kalavaa’an mukaan 15,4kg. Pyörän painon huomaa pitkien lenkkien viimeisillä kilometreillä, kun lenkkieväspähkinät on jo syöty.
Kiipeäminen
Kuten aiemmin mainittiin, ajoasento satulalta ajettaessa vaikuttaa tasapainoiselta. Tämä korostuu hyvin ylämäessä. Jyrkempi satulaputki ja aavistuksen pidempi chainstay tuovat kuskin painopistettä keskemmälle napojen väliin jolloin eturengas pysyy hyvin maassa jyrkemmissä nousuissa. Takaiskari ei tunnu imevän polkuvoimaa itseensä ylämäessäkään. Mainittakoon vielä, että tein kaikki testiajoni iskarin ollessa aukiasennossa. Varsinaisia teknisiä nousuja, ns. yläpeltihaasteita, en pyörällä vuodenaika huomioiden päässyt tekemään, mutta jyrkillä huoltoteillä pyörä kiipesi hyvin. Sensor ST selvittää kunnialla enduropyörille tyypilliset nousureitit/-polut.
Alamäkiajossa
Lyhyestä joustostaan huolimatta Sensor ST ei tunnu varsinaisesti siltä. Takahaarukan jousitus on pinnalta pehmeämpi kuten GT:n LTS-linkustoa (Linkage Tuned Suspension) mainostetaan. Alamäkeen ajettaessa unohtuu helposti, että kyseessä todella on lyhytjoustoinen pyörä. Sensor ST on ajettavuudeltaan vakaa ja luottamusta herättävä, kiitos suurelta osin pyörän runkogeometrian. Myös aiemmin mainittu pyörän paino erottuu edukseen alamäessä. Takahaarukka ja iskari toimii hyvin liimaten takarengasta maahan, mutta keula pohjasi omassa ajossani ehkä turhankin helposti. Tätä voisi tietysti korjata keulan ilmapuolelle lisättävillä volume spacereilla.
Jos ajat pyörällä vuodenajasta piittaamatta ja viihdyt poluilla sekä tykkäät kierrellä alamäkipainotteisia trailcentereitä, Sensor ST voi olla se, mitä etsit. Yhdellä lauseella kuvattuna Sensor ST on lyhytjoustoinen trailipyörä, mikä on naksun tai kaksi kallellaan enduropyörän suuntaan.
Kirjoittanut:
Juha kuuluu parhaaseen A-ryhmään, nimittäin Seinäjoen Opel-ryhmään! Vivaron lisäksi Juha ajaa pyörällä paljon ja mitään säästelemättä, eikä epäile ottaa osaa tyhmiinkään haasteisiin. Pyöräilystä on tullut Juhalle osa kurinalaista tekemistä motivaatiosta riippumatta. Kun tarpeeksi syvältä kaivaa se on myös hyvä tapa oppia itsestään aina jotain uutta. Toisessa elämässä Juha on tekninen insinöörismies, joten suhtautuminen välineisiin on sen mukaista.