Orbea Rise – Ensiaskel matkalla kohti täystehoisia sähköpyöriä vai jotain muuta?

Kirjoittanut: Juha Mielonen

Rise on Orbean sähkömaastopyörä, mikä lukeutuu ominaisuuksiensa valossa kevytsähköpyörien kasvavaan segmenttiin. Kevytsähköpyörät sijoittuvat sinne jonnekin luomupyörien ja täystehoisten sähköpyörien välimaastoon, ehkä jopa tavoitteenaan yhdistää näiden kahden parhaimmat puolet. Lähdimme selvittämään onko todella näin, ja jos on, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Orbea Rise M10 koko komeudessaan.

Saimme koeajoon vuoden 2022 hiilikuiturunkoisen version Orbea Risestä. Kyseessä on takaa maltillisesti 140mm joustava sähköavusteinen trailipyörä. Pyörä joustaa edestä 150mm, mutta sitä on tarjolla myös 140mm joustoisena. Riseä on saatavilla hiilikuituversion lisäksi myös alumiinirunkoisena. Tätä julkaisua kirjoittaessani Orbea julkaisi päivitetyn version Risestä, josta löytyy juttu meidän uutisista (Orbea Rise koki kasvojenkohotuksen – Mitä uutta on tarjolla?). 

Speksit

Testiin saatu Rise oli M10-malli, joka asettuu malliston keskivaiheille. Rungon painoksi ilman iskaria, moottoria ja akkua Orbea ilmoittaa 2,3kg. Takaiskarina pyörässä on Fox Float X Factory ja keulana toimii 150mm joustava Fox 36 Float Factory Grip2-vaimentimella. Näistä sekä muista pyörän osista löydät tarkemman listauksen alta. Orbea Rise M10:n myyntihinta tällä kokoonpanolla on 9199€.

Race Face Next R -ohjaustanko 20mm nousulla.

Iskari: Fox FLOAT X Factory 210x55mm

Keula: Fox 36 Float Factory 150 Grip2

Takavaihtaja/vipu: Shimano XT M8100

Kasetti: Shimano SLX M7100, 10-51 tooth, 12 speed

Ketju: Shimano SLX M7100

Kammet: e*thirteen Plus Alu

Jarrut: Shimano XT M8120

Jarrulevyt: Galfer 180mm/180mm

Gripit: Race Face

Ohjaustanko: Race Face Next R35

Stemmi: Race Face Aeffect R 35mm

Hissitolppa: OC Mountain Control MC20, 31.6mm

Satula: Selle Italia SLR Boost SuperFlow L

Kiekot: Race Face Turbine-R 29″

Rengas edessä: Maxxis Dissector 2.40″ 60 TPI 3C MaxxTerra Exo (testin aikana Maxxis Assegai 2.5″ 60 TPI Dual Exo)

Rengas takana: Maxxis Rekon 2.40″ 120 TPI 3C MaxxTerra Exo+

Kuten listassa mainittiin, molemmat pyörän mukana tulleista renkaista oli Maxxiksen 3C-seoksen kumeja. Rengaskombinaatio olisi varmasti trailiajoon tarkoitetulle kevytsähköpyörälle erinomainen, mutta tähän vuodenaikaan alle 0°C-lämpötiloissa kumiseoksen pehmeimmät osat kovettuvat ja menettävät pito-ominaisuutensa. Näin ollen vaihdoin eteen Dissectorin tilalle Maxxiksen dual compound -seoksisen Assegain. Tämä seos kestää paremmin alhaisia lämpötiloja. Jätin taakse pyörän mukana tulleen Rekonin. Halusin, että eturenkaasta löytyy pitoa ja takarenkaasta rullaavuutta. Niin kauan kun lunta ei ole maassa, tuo kombinaatio toimi hyvin.

Shimano EP8-RS

Sähköpyörä ei ole sähköpyörä ilman moottoria. Orbea Risessä on Shimano EP8-RS-moottori custom tunella. Normaalista EP8-moottorin 85Nm maksimivääntömomentista poiketen, Orbean ja Shimanon yhteistyön tuloksena räätälöity EP8-RS-malli rajoittaa väännöt 60Nm:iin. Rajoitus on tehty ohjelmallisesti eli moottori on mekaanisesti sama kuin perus EP8. EP8-moottorin painoa (2,6kg) ei siis olla tällä muutoksella kevennetty. Vääntömomenttirajoituksen lisäksi EP8:n softaa on muokattu RS:lle niin, että moottorin tuottama avustusteho on entistä responsiivisempi. Tällä tarkoitetaan käytännössä sitä, että mitä kovempaa poljet, sitä kovemman avustustehon EP8-RS-moottorilta saat. Avustustehohuiput saadaan Orbean mukaan 75-95rpm kadenssilla. Useimmissa täystehoisissa sähköpyörissä huipputehot saadaan matalemmilla kadensseilla. Korkean kadenssin mukana tulevat avustustehot kannustavat vaihtamaan vaihteita samaan tapaan kuin luomupyörällä ajettaessa. Ainakin teoriassa tämän pitäisi pidentää ketjun ja rattaiden elinkaarta ja ehkä jopa säästää moottoria kun liian iso vaihde ei ”unohdu” päälle.  

EP8 RS – Rider Synergy.

EP8-RS-moottori on yhdistettävissä Shimanon E-Tube-mobiilisovellukseen. Sovelluksessa on valittavissa kaksi eri oletusasetuksin olevaa ajoprofiilia. Ensimmäisen profiilin (Profile 1) oletusasetukset on säädetty niin, että akun kesto on maksimoitu ja ajotuntuma on mahdollisimman luonnollinen. Toisessa profiilissa (Profile 2) avustusteho on suurempi. Molempien profiilien parametrit ovat käyttäjän muokattavissa RS-moottorin sallimissa rajoissa. E-Tuben lisäksi Orbealla on saatavilla RS Garmin IQ, mikä on lisäosa Garminin laitteisiin. RS Garmin IQ on tietonäkymä (esim. kellossa), mistä näet jäljellä olevan akun rangen, akun varaustason, valitun avustustason, aktiivisen avustustason ja kadenssin. Garmin kerää ja tallentaa tämän datan lenkin aikana, joten ne on tarkasteltavissa myös jälkeenpäin. Molemmat sovellukset ovat ilmaisia, mutta ainakin RS Garmin IQ vaatii pyörän rekisteröimisen Orbean sivuilla, minkä jälkeen sovellus aktivoituu Garminin laitteisiin.

Orbea on suunnittelut Risen kiinteällä viistoputken sisään tulevalla 2,5-kiloisella 360Wh:n akulla. Risen alumiinimalleissa akku on 540Wh. Kiinteän akun ansiosta ansiosta pyörän runko on saatu tehtyä kevyemmäksi. Normaalikäytössä kiinteäasenteinen akku ei ole ongelma. Jos kuitenkin haluat kuljettaa pyörää mukana lentokoneessa, on akku saatava matkan ajaksi irti. Akku on kyllä irrotettavissa, mutta vaatii myös moottorin irrottamisen pyörän rungosta, jotta akun saa liutettua pois viistoputken sisältä. Normaalin akun lisäksi Riseen on saatavilla pullotelineeseen kiinnitettävä range extender eli lisäakku, mikä Orbean mukaan kasvattaa ajoaikaa 252Wh verran. 

360Wh:n akku piilotettuna ohuen viistoputken sisällä.

Runkogeometria

Sopivan ajoasennon löytäminen Risen päällä niin satulalta kuin putkeltakin ajettaessa tuntui helpolta. Olen 172cm pitkä ja olin kerrankin tilanteessa, missä minulle olisi sopinut kaksikin kokoa pyörästä. Päädyin isompaan L-kokoon, mikä näytti geometrian valossa itselleni kotoisammalta ja lopulta se tuntuikin omaan ajotapaan hyvin soveltuvaksi. (474mm Reach on kieltämättä itselleni siellä ylärajoilla, mutta en kokenut sitä ongelmaksi.) Rise seuraa nykyaikasta mallia modernista runkogeometriasta mm. loivalla keulalla, pitkällä reachillä ja jyrkällä satulaputkella. Chainstay eli takahaarukan pituus on onnistuttu säilyttämään suhteellisen maltillisena sähköpyörän mitoille. Geometria on hyvin toimiva, eikä Orbea ole kokenut tarpeelliseksi muuttaa sitä vuoden 2023 Riseen.

Lisätiedot geometriataulukosta kokosuosituksineen Orbean sivuilta: orbea.com.
Risen moderni runkogeometria vakautti mukavasti pyörän käsiteltävyyttä ja pituudestaan huolimatta pyörä kääntyy helposti.

Virrat päälle

Otin ensikosketuksen pyörään ajamalla sitä virrattomana. Rise toimii yllättävänkin hyvin myös ”luomuna”. Painon lisäksi renkaiden vierintävastus vaikutti olevan suurin muuttuja pyörän rullaillessa polkuja pitkin. Virraton moottori ei tunnu lisäävän kampien pyöritysvastusta. Ajattelin, että tällä voi ajaa akun huoletta loppuun ja polkea virrattomana kotiin. Näin tuli pari kertaa tehtyäkin, mutta muutaman virrattoman kilometrin jälkeen en enää malttanut olla koskematta satulaputkessa olevaan virtanappiin. Avustustasoja Risessä on kolme ja ne ovat indikoitu etujarrukahvan viereen kiinnitetyn mode-valitsimen kaapelissa olevalla pienellä Shimano EW-EN100-moduulilla, missä on kaksi lediä ja pieni ajomoden valintapainike. Oikeanpuolimmaisen ledin väri kertoo akun tilasta: ledin palaessa vihreänä akussa on varausta 21-100%, kun taas ledin ollessa punainen varausta on jäljellä 20% tai vähemmän. Akku on tyhjä kun ledi vilkkuu punaisena. Vaikka pidänkin EW-EN100-moduulin yksinkertaisuudesta, jäin kaipaamaan tarkempaa akun varauksen indikointia, koska vihreä alue on nyt turhan laaja. Moduulin vasen ledi kertoo valitun avustustason. Ledin ollessa sammunut avustus ei ole päällä. Ensimmäinen, matalin avustuksen taso, on ilmaistu sinisellä ja keskimmäinen vihreällä. Suurimman avustuksen ollessa päällä vihreän ledin lisäksi ihan sen juuressa palaa pieni punainen valo. Moduulin ledien tulee olla lähes kohtisuorassa kuskin silmiin nähden, jotta tämän voi nähdä. Orbean mukaan Riseen on saatavilla informatiivisempi lisänäyttö, jolla edellä mainittujen asioiden lisäksi pystyy vaihtelemaan mobiilisovelluksessa säädettäviä profiileja. Tämä olisi yksi harvoista päivityksistä, minkä tekisin pyörään, jos olisin ostohousut jalassa. 

Shimano EW-EN100-moduuli. Matalin avustusteho valittu ja akku juuri ladattu.

Avustusteho

En havainnut kovin suurta eroa kahden ensimmäisen avustustason välillä, mutta kolmas, suurin avustustaso, oli selvästi tehokkain. Lenkkejä ajaessani huomasin käyttäväni avustuksia niin, että siirtymät ajoin usein pienimmällä avustuksella. Nopeuden pitäminen avustustehon 25km/h ylärajalla tuntui tällöinkin vaivattomalta. Osuudet, mitkä halusin ajaa kovempaa, ajoin maksimiavustuksella. Kaikki testiajoni Risellä koostui trailiajosta hiekkatie- ja asfalttisiirtymineen. Alamäkiajot jäi vähäisiksi paikallisen rinneyrittäjän aloitettua lumetustyöt rinteessä. Näin ollen myös akun kapasiteetin mittaus nousumetreissä jäi valitettavasti toteuttamatta. Rise muistuttaa ajoltaan paljon normaalia luomupyörää. Sähköavustus on hillitty tavalla, jolla pyörä ei ”hyökkää” poljettaessa kuskin alta vaan avustustehon määrä todella tuntuu olevan suoraan verrannollinen polkuvoimaan. Aiemmin mainittu avustustehon tuotto korkeammalla kadenssilla ilmenee käytännössä näin. Tämän vuoksi vaihteita tulee vaihdettua (luomupyörän tavoin) usein, koska liian isolla vaihteella kadenssi jää pieneksi eikä tällöin moottorista saada optimaalista avustustehoa.  Testissä ollut pyörä painoi Shimanon Saint-polkimien kanssa 19,7kg. Luomupyörälle se olisi paljon, mutta Risen sähköavustus yhdistettynä toimivaan ja tasapainoiseen alustaan teki pyörästä helposti käsiteltävän ja ketterän polkuohjuksen. 

Tuli vapaa!

Hiekkatiesiirtymillä Rise oli hieman tylsähkö, mutta matka taittuu nopeasti ja vaivattomammin kuin luomupyöriin verrattuna. Poluilla ajettaessa Rise avasi kuitenkin aivan uuden maailman. Vaikkei sähköpyörä tasamaasta alamäkeä teekään, oli sillä todella siistiä iskeä teknisesti haastaviin ja normaalisti hitaammin ajettaviin polkuihin täysillä. Satula alas ja pari polkaisua aina kun mahdollista, hyppy kivestä juurien yli, muutama terävä polkaisu lisää ja pyörän kääntö tasamaamutkaan. Assegai puree maapalloa ja Rekon roikkuu leikkisästi perässä. Mutkasta ulos, pari polkaisua ja pienen montun kautta kallion päälle keventämällä. Risen alusta tasoittelee polkua, mutta vain sen välttämättömän verran. Kuski aistii tangon ja polkimien kautta kaiken mitä pyörän alla tapahtuu. Aggressiivinen polkuajo on juuri saanut uuden merkityksen. Haluan jatkaa tätä loputtomiin, mutta sykkeet ovat lyöneet maksimia pidempään kuin Bobin perässä xc-lenkillä. Yhtäkkiä sähköpyörällä löllöttelystä on tullut jotain ihan muuta, kuin mitä siitä some-foorumeilla saa toisinaan akustisten pyörien nimeen vannovien kuskien kynän tuotoksista lukea. Niin kauan kun vauhti ei polun teknisyydestä johtuen ehdi nousta yli 25km/h, ajo kevytsähköpyörällä on ihan mahtavaa. Rise käyttäytyy ja muistuttaa paljon akustista trailipyörää, mutta tarjoaa kuskille mukavan lisäbuustin hänen niin halutessaan, mikä mahdollistaa lennokkaan tavan ajaa. Tutut polut saavat aivan uusia ulottuvuuksia. Nousuissa Risen renkaat pysyvät hyvin maassa mikä viittaa siihen, että paino on jakautunut tasaisesti renkaiden välille. Sähköavustus tekee kiipeämisestä helppoa, joskaan täystehoisia sähköpyöriä Rise ei pitkissä nousuissa haasta. Veto päällä ajettaessa pyörä on hiljainen, moottorin äänet peittyvät helposti ilmanvirtaan ja rengasääniin. Myöskään rungon sisältä vedetyt kaapelit eivät pidä ääntä. Moottorin koliseva ääni nousee esiin kun pyörällä ajetaan alaspäin tai kun pyörässä ei ole veto päällä. Tämä on kuitenkin Shimanon EP8-moottoreille tyypillinen ääni eli ominaisuus. Viasta ei siis ole kyse, mutta ymmärrän, jos se jotain häiritsee.

Rise esittelemässä agenttilinjoja.

Kilometrejä ja ajanottoa

Täydellä avustusteholla kovassa polkuajossa Risen akku kesti noin 34km. Tähän matkaan mahtui toki myös rauhallisempia siirtymiä, mutta reilusti yli puolet oli vauhdikasta polkuajoa. Ajoin myös yhden akullisen minimiavustuksella, koska halusin nähdä kuinka pitkälle Risellä voi ajaa avustuksen kanssa. Tein testin ajaen pelkästään tasaista hiekkatietä Seinäjoen Kyrkösjärveä ympäri. Nopeuden pyrin pitämään mahdollisimman lähellä avustuksen sallimaa maksimia, 25km/h. Vajaa neljä kierrosta myöhemmin edellä mainituilla määrittelyillä akun loppuessa pyörä pysähtyi 61,7km kohdalle. Aikaa tähän kului 2h 40min. Molemmissa testeissä ulkolämpötila oli n. -2°C ja tuuli lähes nollassa. Lunta ei vielä ollut. Renkaina oli aiemmin mainittu Assegai/Rekon-kombo ja ilmanpaineet näissä 1.6bar/1.7bar.

Kellotusmielessä ajoin Risen täysavustuksella myös noin 20km xc-lenkin, mikä muutamaa teknistä kohtaa lukuunottamatta on aika helppokulkuista juurien ja kivien maustamaa polkua. Vertikaalimetrejä tällä reitillä ei juuri ole, Pohjanmaalla kun asutaan. Risellä ajettaessa kello pysähtyi noin 56 minuutin kohdalle. Tein vertailumielessä saman lenkin 85Nm vääntävällä täystehoisella sähköpyörällä turbo-mode päällä ja loppuaika oli noin 1,5 minuuttia vähemmän. Täystehoinen sähköpyörä oli läpi reitin aavistuksen nopeampi, mutta repi suurimman eron Riseen jyrkemmässä loppunousussa Seinäjoen Jouppilanvuoren päälle. Lopputulema oli ihan odotettavissa, mutta olin itse hieman yllättynyt, että ero oli näinkin pieni. Jos reitillä olisi ollut enemmän nousumetrejä, niin ero olisi melko varmasti ollut suurempi. Olen myös ajanut saman reitin kevyellä akustisella downcountry-pyörällä, mutta jääköön se aika salaisuudeksi. Mainittakoon kuitenkin, että ero akustisen pyörän ja Risen välillä oli merkittävä Risen eduksi.

Kenelle Orbea Rise sopii ja mihin tarkoitukseen?

Rise on tehty trailiajoon, oli lenkit sitten vähän pidempiä rauhallisia lenkkejä tai nopeatempoisia lyhyempiä. Runkogeometriansa puolesta pyörällä pystyy ajamaan mäkeä ja enduroa ongelmitta. Tässä on kuitenkin syytä muistaa pyörän joustomatka ja huomioida se (unohtamatta omia taitoja) haastavilla reiteillä, missä on isoja hyppyjä tai droppeja. Yhden pyörän taktiikalla se korvaa helposti luomupyörän tai täysverisen sähköpyörän. Kokeneemmalle kuskille Rise avaa uusia ulottuvuuksia jo tutuilta poluilta ja tuo hymyn huulille aika herkästi. Mikäli kilpailuviettisi todella herää ja haluat kiertää esimerkiksi enduron SM-sarjan kisoja, kevytsähköpyöränä Rise antaa turhan suuren etumatkan muille emtb-sarjassa. Rennommissa Fundurosarjan kisoissa tilanne on varmasti tasaisempi jo ihan reittisuunnittelun näkökulmastakin. Itseasiassa Risellä taidettiin napata voitto sähkösarjassa Ruosniemen Funduro Cupin kisasta muutama kuukausi sitten. Rise on hyvä vaihtoehto myös vähemmän kokeneille tai liikuntaharrastusta aloitteleville kuskeille, jotka suunnittelevat sähkö- tai luomupyörän hankkimista. Sähköavustus keventää mukavasti polkemista ja vakaa pyörä lisää ajomukavuutta ja luottamusta omaan tekemiseen. Pyörä ei kuitenkaan ole ”liian” painava, joten sitä on helppo käsitellä ja avustusteho tuntuu luonnolliselta. Lopulta kyse on kuitenkin siitä, mitä kukin haluaa ja mitä pyörältään hakee. Kevytsähköpyörät on vielä melko uusi juttu, mutta tämän testikokemuksen perusteella luulen niiden yleistyvän entisestään. Onko kevytsähköpyörät sitten ensiaskel tai välivaihe matkalla luomusta kohti täystehoisia sähköpyöriä? En usko. Ne on oma juttunsa ja niissä yhdistyvät hienolla tavalla molempien maailmojen hyvät puolet. Ainoa iso negatiivinen asia Risen tapauksessa kohdallani oli se, että pyörä piti lopulta palauttaa. Talliini jäi yksi tyhjä paikka. n+1. 

 

Kirjoittanut:

Juha Mielonen

Juha on kuuluu parhaaseen A-ryhmään, nimittäin Seinäjoen Opel-ryhmään! Herran paku näkyy lähes päivittäin Joupiskan Trailcenterissä tai legendaarisella Puolukkamyllyllä, jotka ovat Juhalle kuin omia lapsia - eli lähtöisin pilkkeestä Juhan silmäkulmasta. Juha tykkää ajaa pyörää paljon ja hartaasti, eikä epäile ottaa osaa tyhmiinkin haasteisiin. Oikeassa elämässä Juha on tekninen insinöörismies, joten suhtautuminen välineisiin on sen mukaista.