Tour de Tuusulanjärvi – kun maastopyöräilijä lähtee valloittamaan pitkän gravel-reitin

Rakas päiväkirja… vai kuinka tällainen teksti oikein kuuluisi aloittaa?

Osallistuin helatorstaina 18.5.2023 järjestettyyn Tour de Tuusulanjärvi –tapahtumaan. Päiväkirjamallinen aloitus johtuu siitä, että valitsemani reitti oli Pitkä Gravel, eli hieman ohi mukavuusalueeni. Tässä kirjoituksessa olisikin tarkoitus kertoa millaisesta tapahtumasta oli kyse, mutta availla myös hieman omia tuntemuksiani valmistautumisesta ja osallistumisesta. Gravel-maailma on minulle hieman vielä vieras, sillä maastopyöräily on kuitenkin oma lajini. Tämä olikin ensipuraisuni tämänkaltaiseen tapahtumaan. Siksipä vertailua muihin gravel-tapahtumiin ei tästä jutusta tule löytymään.

Millainen tapahtuma Tour de Tuusulanjärvi on?

Tour de Tuusulanjärvi järjestettiin nyt yhdeksättä kertaa, kun ensimmäinen Tour de Tuusis on polkaistu vuonna 2015. Alun perin järjestäjä Jani Kääriäinen oli ajatellut järjestää jonkinlaisen pienen kimppalenkin, mutta jo heti ensimmäisenä vuonna Facebookissa ilmoitettu ohjattu lenkkipäivä veti paikalle 48 innokasta polkijaa. Oli selvää, että tapahtumalle on kysyntää ja ohjaajia, sekä vauhtiryhmiä kaivataan lisää. Erilaisten vaiheiden ja maailmaa kurittaneen pandemian vuoksi tapahtuman toteutustapa on hakenut muotoaan. Nykyinen Tour de Tuusulanjärvi tarjoaa ajettavaa maastopyöräilijöille, gravelisteille, maantiepyöräilijöille, kulttuuriympäristöstä kiinnostuneille ja jopa eräjorma editionin! Jokainen voi siis valita itselleen sopivan pyöräilyn lajin, ja tarjolla on eri matkan pituuksia. Reitteihin voit tutustua Tour de Tuusulanjärven nettisivuilla. Minä valitsin Pitkän Gravelin, joka alkuperäisen tiedon mukaan olisi suunniteltu 140km mittaiseksi. Lopullinen matka reitille oli kuitenkin 128km, joka oli minulle aivan riittävän mittainen matka. Satasia olen muutamia ajanut, mutta en paljoa pidempiä, ja nekin lenkit ovat sisältäneet runsaasti kestopäällystettä. Tälle matkalle lupauduin mukaan puolisoni kannustamana, hän kun on innokas gravelisti. Minulle luvattiin matkalla jäätelöä, hampurilaisia ja että etenisimme minun tahtiin, joten tottakai suostuin mukaan!

Mielestäni Tour de Tuusulanjärvi sopii vallan hyvin tapahtumaksi, minne voi lähteä kokeilemaan omaa jaksamistaan. Kyseessä ei siis ole kilpailu, vaan jokainen ajaa valitsemansa reitin haluamaansa aikaan. Reiteillä ei kilpailla kenenkään muun kanssa, mutta kilpailusta motivoituvat voivat toki kilpailla ajokamujensa kanssa. Minkäänlaisia paineita ei kuitenkaan tarvitse ottaa, missään vaiheessa. Tapahtuma oli mielestäni niin hyvin järjestetty, että osallistujan ei tarvinnut murehtia mistään muusta kuin paikalle saapumisesta ja itse reitin ajamisesta. Tapahtuman toteutustapa mahdollistaa myös sen, että osallistuminen ei ole välttämätöntä edes tiettynä päivänä. Jokainen voi siis ajaa reitin valitsemanaan päivänä, mutta pääpäivään osallistumalla pääsee tietenkin mukaan tapahtumapöhinään ja moikkailemaan muita pyöräilijöitä.

Laaja reittivalikoima jokaiseen lähtöön

Reittejä ei ole merkattu maastoon, vaan jokainen osallistuja ajaa reitin oman gps-laitteen avulla. Mielestäni tämä oli loistava tapa järjestää tapahtuma, sillä reitin seuraaminen oli helppoa, mutta samalla sillä säästetään luontoa ja järjestäjien työmäärää. Reitti risteilee välillä asutusalueen tuntumassakin, jolloin merkkaaminen varmasti häiritsisi myös muita kulkijoita. Samalla tapahtumareittien suunnittelu olisi rajallisempaa, ja ajoja ei voisi toteuttaa näin joustavasti. Tällainen toteutustapa vaatii osallistujalta jonkinlaisen laitteen jolla seurata reittikarttaa. Itselläni oli käytössä Garminin Edge, ja tällaisena epäteknisenä ihmisenä ilahduin kuinka helposti reitti sujahti sähköpostista laitteeseen. Tuosta noin vaan! Hienoa tässä on myös se, että jokainen osallistumismaksun maksanut saa kaikkien reittien kartat, eli jokaisella on mahdollisuus ajaa useita reittejä.

Pitkä Gravel oli mielestäni oikein onnistunut kattaus kaikenlaista pohjaa ja ympäristöä! Oli hieman kaupunkialuetta, paljon erilaisia ja erikuntoisia hiekkateitä, oli polkuja metsässä sekä jo klassikoksi julistettu poluton hakkuuaukio! Jos kuuntelit Kuraläpän podcast-jakson missä Jani oli vierailemassa, osasit varmasti odottaa jonkinlaisia yllätyksiä reitin varrelle. Pääsääntöisesti reitti oli hyvin etenevää, mukavan vaihtelevaa ja matkalla näki paljon mielenkiintoista katseltavaa lukuisista hevoslaitumista kauniisiin pato- ja koskialueisiin. Reitin varrella oli useita eri mahdollisuuksia tankata ruokaa ja juomaa, joten ruokahuoltokaan ei nouse pitkällä matkalla kynnyskysymykseksi. Ajaessani ihailin reitin monipuolisuutta ja täytyykin todeta, että Jani, lempinimeltään Fillarihemmo, on maineensa arvoinen – hän todella tuntuu tuntevan Järvenpään ja ympäristön kuntien jokaisen sopukan. Kyllä näkee, että pyöräilty on ja reittejä on skoutattu monipuolisesti. Reitin varrelle osui myös jonkin verran autotien reunassa ajamista, mikä lähtökohtaisesti ei ole ainakaan oma suosikkini. Kuitenkin tiellä ajamista tuli mielestäni vain hyvin vähän ja perustelluissa kohdissa, nimittäin ne pätkät yhdistelivät hienosti taas erilaisia hiekkatiereittejä ja maastonpohjia.

Hyvin järjestetty tapahtuma = iloisia pyöräilijöitä

Tour de Tuusulanjärvellä on mielestäni aina ollut helposti lähestyttävän tapahtuman maine. Nyt tapahtumaan osallistuneena ymmärrän, mistä se johtuu. Fillarihemmo-Jani järjestää tapahtumaa niin kuin kyseessä olisi oman lapsen elämän tärkein päivä. Tiedotus on kattavaa ja innostus paistaa läpi. Tapahtuma on hieman kotikutoisen oloinen, joka ei suinkaan vähennä sen viehätysvoimaa – päinvastoin! Fiilis välittyy, että tänne tullaan pyöräilemään ja viihtymään. Järjestäjä on intohimoinen pyöräilijä, joten pyöräilijöiden tarpeet on otettu hyvin huomioon. Ainakin Pitkä Gravel oli suunniteltu niin, että tauko- ja tankkauspaikkoja oli riittämiin. Tapahtumakeskus sijaitsi Tuusulanjärven rannalla Vanhankylänniemessä, jossa oli mukavan paljon parkkitilaa autolla tuleville. Vessamitoitus oli tapahtumakeskuksessa hyvä. Kommelluksiltakaan ei aina tapahtumissa säästytä, mutta Fillarihemmo hoitaa! Joku oli unohtanut aamulla pyörästöön kiekon kotiin, joten Jani ja tapahtumajärjestelyissä mukana oleva Janin puoliso, aivan valloittavan hymyn omaava Hanna, järjestivät varakiekon paikalle. Kuskeja siis todella autetaan aivan viimeiseen asti jotta kaikille tulee onnistunut päivä. Ja jos jollain olisi tullut loukkaantuminen tai tekninen huoli reitin varrella, niin tapahtumainfossa oli maininta myös raatoautosta, joka noukkisi kaikki reitin varrelle jääneet raadot pois kuleksimasta.

Maalissa jokainen osallistuja sai tapahtuman t-paidan ja arvontalipukkeen, jolla pääsi osallistumaan tuotepalkintojen arvontaan. Palkintoja oli hieno kattaus! Tällä kertaa arpaonni ei osunut kohdalleni, mutta jos yhtään olette juttuihini tutustuneet aiemmin, niin tärkeintähän minulle on ruokahuolto. Ja se toimi Tour de Tuusulanjärvessä! Maalissa odottivat talkoolaiset jotka jakoivat karkkia, jokainen sai Kolmen Kaverin jäätelön ja makukin oli valittavissa. Ilmoittautumisen yhteydessä pystyi etukäteen maksamaan pastalounaan jonka sai nauttia maalissa. Vaihtoehtoja oli kana ja kasvispasta, ja ainakin pinaatti-fetapasta oli todella maukas ja elvytti pitkän päivän pyöräilleen. Maalissa oli myös jokaisen itseään kunnioittavan urheilutapahtuman tyyliin makkaramyyntiä. Kunnollista! Halukkaat saivat käydä Tuusulanjärven rannalla saunassa ja uimassa. Tapahtuma-alueella soi musiikki ja ihmiset olivat hyvällä tuulella. Talkooporukka piti huolen siitä, että kuskeilla oli hyvä olla. Voi kuulostaa paljolta hehkuttamiselta, mutta Jani, Hanna ja talkooporukka todella ansaitsevat kaiken kiitoksen. Mielestäni tällaisia tapahtumia tarvitaan Suomeen, johon jokainen pyöräilystä innostunut voi lähteä mukaan ilman paineita.

Salla vs. Tuusis, kumpi selviää voittajana?

Oma valmistautumiseni Tour de Tuusulanjärveen oli hieman epävarmalla pohjalla. Olin kevään aikana ajanut paljon gravelia kun odottelin maastojen kuivumista, ja koin olevani kestävyyden kannalta valmis reissuun. Maastopyöräilijänä ajan hieman lyhempikestoisia lenkkejä normaalisti, mutta keväälle olin tietoisesti ajanut pohjille jo pitkän lenkin gravelilla. Olin kuitenkin kärsinyt polkiessa kivuista jalassani, joten en ollut varma, pystyisinkö ajamaan koko Tuusiksen reitin. Muutamia käyntejä hierojalla ja fiksua tekemistä, testilenkki 60km viikko ennen tapahtumaa osoitti että kivut voisivat ehkä pysyä poissa. Tieto raatoauton olemassaolosta helpotti päätöstäni lähteä, sillä tiesin, etten olisi pulassa, vaikka en pystyisikään polkemaan koko matkaa. Tykkään ajaa gravel-pyörällä lenkkejä, sillä pääsen tutustumaan paikkoihin mitä en maastopyörällä näkisi. Sama päti Tour de Tuusista, pyörän selästä käsin oli mukava tutustua Järvenpään ja lähikuntien nähtävyyksiin.

Kuten jo tekstistä on aiemmin käynyt ilmi, mielestäni pitkän gravelin reitti oli todella hyvä ja monipuolinen. Olin pelännyt että gravel-tapahtuman reitit olisivat pelkästään hidaskulkuista soraa, mutta ainakin Tuusiksessa reitti oli mukavasti etenevä. Kuten asiaan kuuluu, myös nihkeämmin rullaavia isomman soran reittejä oli matkalla, mutta niitä oli vain vähän. Kuulemani mukaan edellisinä vuosina oli kenties ollut hieman vähemmän asfalttipätkiä reitillä, mutta mielestäni niitäkään ei ollut liikaa. Aivan pelkistä sorateistä reitti ei kuitenkaan koostunut. Ja mikä keski-suomalaiselle oli mukavaa, niin reitti ei ollut täynnä hapottavia mäkiä kuten kotopuolessa. Olo oli siis koko lenkin ajan yllättävän freesi, vaikka jännitinkin kestääkö kuntoni. Reissua hidasti kuitenkin polviongelmat toisessa jalassa, jotka alkoivat noin 30km kohdalla. 70km kohdalla myös toinen jalkani alkoi kipuilemaan siihen malliin, että 80km kohdalla sanoin ajoseuralleni että nyt täytyy oikaista takaisin lyhintä reittiä. Hitaasti polkien ja hammasta purren takaisin tapahtumakeskukselle, ja reitin mitaksi tuli meillä noin 92km. Reitistä jäi näkemättä vielä siis loppuosuus, joka olisi ollut kuuleman mukaan ajamisen arvoinen. Niinpä mielessä nyt kyteekin ajatus siitä, että lopummasta kesää kävisin ajamassa koko reitin vielä uudelleen läpi. Keskeyttäminen jalkojen takia harmitti hieman, mutta hieno ajopäivä me saatiin ja koettiin suurin osa Tuusiksen reittiä. Mutta missio jäi kesken, joten paluu Jäkeen on siis tehtävä kunhan jalat sen taas varmemmin sallivat!

Tour de Tuusulanjärvi oli kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja mukava tapahtuma! Oli mukavaa ajoa, hyvää ruokaa ja iloisia ihmisiä. Kannustankin teitä kaikkia osallistumaan pyöräilytapahtumiin ja saamaan uusia kokemuksia sekä ajokamuja. Suomessa on onneksi kilpailua ja tapahtumaa joka lähtöön ja jokainen voi valita niistä mieluisan. Ja lopuksi vielä kiitos kaikille ahkerille, ketkä jaksavat järjestää tapahtumia pyöräilevälle kansalle keskellä parasta harrastuskautta!

Jutun kuvat on otettu retkihengessä kännykkäkameralla, joten laatukin on sen mukaista. Kuvat Sallan omia kuvia, kuvat joissa Salla esiintyy on ottanut Jouni Tsutsunen.

Olitko sinä ajamassa Tour de Tuusulanjärvessä? Kiva olisi kuulla myös tarinoita muilta kuskeilta ja eri reiteistäkin. Kommentoi omat kokemuksesi alle!

Kuuntele Jani ”Fillarihemmo” Kääriäisen kanssa tehty Kuraläpän podcast-jakso