MGR – Mustavuori Gravity Race 2022

Tänä vuonna EK:ita oli yhteensä viisi ja niitä ajettiin kolme kierrosta. Tulos määräytyy nopeimman kierroksen perusteella, eli jokaisen nopein kierros jäi lopputuloksissa voimaan. Tämä mahdollistaa erilaisten kilpailutaktiikoiden valitsemisen. Samoin jos peli jää esimerkiksi kalustotappion vuoksi kesken, mutta kisaaja on ehtinyt kellottaa ainakin yhden kokonaisen kierroksen, on kuski kuitenkin mukana kamppailussa päivän nopeimmista ajoista.

Tapahtuma järjestettiin jälleen syksyisenä ajankohtana, lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Keli voi tässä kohtaa vuotta olla melkein mitä vain, mutta melko hyvä tuuri meillä tänäkin vuonna oli. Vaikka aamulla kisapaikalle lähtiessä autojen ikkunoita raappailtiinkin jäästä, paistoi aurinko lupaavasti ratakävelyn ja ilmoittautumisten aikana. Kova sadekuuro kuitenkin yllätti tapahtumakansan juuri ennen kuin oli aika lähteä ensimmäisille kierroksille. Mustavuoren maaperä on hiekkaista, paikoitellen melko irtonaistakin tavaraa ja pieni kosteus on pidon kannalta monesti vain eduksi. Näin erityisesti erikoiskokeella, joka noudatteli useassa kohtaa parkin avorinteen bermikiemuroita tai sorakuopan puoleisella harjun reunalla, jossa irtohiekan osuus korostuu. Metsässä kulkevilla erikoiskokeilla juurakot menivät kuitenkin yllätystilanteita tarjoilevan liukkaiksi ja erityisesti 2 EK:lla tapahtui jonkin verran kaatumisia. Mustavuoren käytössä olevan alueen lisäksi yksi rata laski mäen taakse, sisältäen poljettavan osuuden ja lopuksi laskettiin, osin jopa surffattiin, pehmeämmästä irtohiekasta muodostuvaa rataa sorakuopan pohjalle.

Mustavuori Bike Parkin kisaratojen rakentamisesta ja ylläpidosta vastaa pieni ja aktiivinen porukka, Mustis Trailcrew, jonka jäseniä oli myös tapahtumapäivänä talkoilemassa. Tällaisista innokkaista yksilöistä koostuvat ryhmät ovat kultaakin arvokkaampia monipuolisten ja turvallisten harrastuspaikkojen kannalta. Haluan tässä yhteydessä osoittaa siis vielä lämpimät kiitokset kaikille trailcrewn porukalle! Mainitusta irtonaisesta maaperästä johtuen Mustavuoren radat kuluvat runsaasti kesän ajoissa ja erityisesti tapahtumien aikaan. Tästä johtuen huoltotöitä tarvitsee tehdä aika paljon ja MGR:n kaltaisen kisan järjestäminen Mustavuoressa on mielekkäämpää kauden kääntyessä pikkuhiljaa kohti loppuaan.

Sen lisäksi, että jokaisen sarjan nopeimmat palkitaan, kilpailussa jaetaan kiertopalkintona myös kookkaat pokaalit kaikista sarjoista. Kiertopalkinnot jaetaan päivän nopeimmasta ajasta vastanneelle mies- ja naiskuskille. Paikallinen kuski Ville Huikuri on voittanut miesten kiertopalkinnon nyt kahtena vuonna peräkkäin. Villen mukaan lokaalikuskitkaan eivät päässeet helpolla, ja kuultiinpa sitä muidenkin paikallisten manailevan, että kotikenttäetu kääntyi melkein heitä vastaan. Radat noudattavat osin tuttuja parkkilinjoja, mutta niitä on sekoiteltu keskenään ja metsään on rakennettu myös kokonaan uusia osioita. Kisalaskuilla tulee siksi helposti yllätyksiä, kun tuttu kohta onkin linjattu aivan uudella tavalla – kovaa ajaessa kaarteet saattavat mennä pitkiksi ja kuski ajautua päin ratanauhoja, vaikka kuinka yrittäisi muistaa uudet kiemurat. Ville luonnehtii MGR:n kisaformaattia mukavaksi ja rennoksi ja kiitosta tulee erikseen siitä, että kisaa saa ajella kavereiden kanssa tiukan numerojärjestyksen sijaan. Mustavuorta ajomestana Ville kehuu mainioksi ja erityisesti mäen taakse eli soramontulle laskevaa pätkää hän pitää ainutlaatuisena.

Päivän nopeimman naiskuskin tittelin vei tänä vuonna Karla Tengström. Tämä oli hänen ensimmäinen kertansa Mustavuoressa ja Karla päätyi kisaan mukaan kilpasiskon, Emmi Lehdon, instagram storyn kautta. Emmi ja myös aikaisemmin MGR:ää menestyksekkäästi ajanut Tuuli pohtivat naisten vähäistä osallistumista tähän kisaan, ja sehän vetosi Karlaan, jonka mielestä naisia pitäisi saada innostumaan enemmän kilpailemisesta. Tällä kertaahan naisia olisi ollut kuitenkin ajamassa yleisessä sarjassa ainakin viisi, ellei syysflunssat olisi rajoittaneet osallistujamäärää lopulta kahteen. N16 sarjassa ajoi kolme jo hienosti kisakokemusta niittänyttä junioria ja olipa mukana myös N40 sarjan kuski.

Karlaa viehätti hänen kertomansa mukaan Mustavuoressa aistimansa kotoisa tunnelma ja selkeästi hyvä yhteishenki. ”Tuntemattomat tulivat juttelemaan ja kaikki hymyili ja oli hyvällä tuulella”, hän summaa kokemuksiaan. Kisaan mukaan houkutellut Emmi sai vielä erityismaininnan siitä, että hän toimi Karlalle mahtavana paikallisoppaana. Naiset kävelivät radat yhdessä läpi ennen kisaa ja ajoivat vielä kisankin yhdessä. ”Kilpailupäivä eteni sujuvasti eikä hisseille tai kisapätkillekään tarvinnut juuri jonottaa”, Karla muistelee.  Ratoja hän kuvailee monipuolisiksi, parkin bermipätkistä enduroon ja mahtuipa mukaan myös DH tyylistä kivikkoakin. Karlan strategiana oli ajaa ensimmäinen kierros lämmitellen ja tutustuen ratoihin, kun jo toiselle kierrokselle hän kiristeli tahtia ja onnistui korjaamaan aikaisemman kierroksen ajovirheitä. Kolmannella kierroksella Karla kertoo kokeilleensa eri ajolinjoja, heivanneensa parit chickenlinet unholaan ja uskalsi tuplailla kohtia, mitä oli aikaisemmin ajanut tiiviimmin renkaat maassa. Kokonaisuudessaan siis erittäin onnistunut päivä!

Ensimmäisenä vuonna MGR:ssä luokat oli jaettu vielä erikseen enduro ja DH luokkiin. Ajatus oli, että radat olisivat sellaiset, ettei esimerkiksi ylämäkiä tarvitse ajaa ja reittien suunta olisi pääsääntöisesti rinteitä alaspäin. Nyt tällaista jakoa ei enää ole, mutta edelleen on mielenkiintoista seurata, minkälaisia aikoja DH- ja enskapyörillä kellotetaan MGR:n erikoiskokeilla. Miesten yleisen sarjan nopein aika ajettiin enduropyörällä, mutta toisiksi nopein oli tuplakruunupyörällä ajanut Petrik Jurs. Yleisesti ottaen voitaneen arvioida, ettei se mäen taakse johtava loivempi osuus ole ihan omiaan alamäkipyörällä, mutta toki järeämmästä pyörästä voi saada etua joissain muissa kohdissa. Vaikka ensimmäisen vuoden jälkeen endurokuskien osuus suhteessa DH-pyöriin on silmämääräisesti arvioiden kasvanut tässä tapahtumassa, kyllä molempia vehkeitä silti näkee. Mainittakoon vielä, että ensimmäisenä vuonna koko kisan nopein aika ajettiin juuri DH-pyörällä. Jos siis pohdit osallistumista MGR:ään ja pyörävalintaa, niin ainakin se voidaan sanoa, ettei kummankaan kategorian pyörät vaikuta olevan selkeästi ylivoimaisia tässä kisassa.

Sähköpyöräilijöitä oli sen verran mukavasti listoilla, että e-biket jaettiin omaksi sarjakseen kisassa. Lisäksi on vielä oma sarjansa jäykkäperille. Vaikka sanoman julistus ja hardtail eli ht-sarjaan käännyttäminen kävi kuumana sosiaalisessa mediassa ilmoittautumisten ollessa avoinna, oli listoilla tällä kertaa mukana vain kaksi ht-kuskia. Mukaan mahtuisi kyllä lisääkin! Näin pohtii myös ht-sarjassa toiseksi ajanut Kari Wallenius, joka iloitsi MGR:n formaatin olevan erittäin opettavainen etenkin endurokuskeille ajotekniikkaa ja strategiaa ajatellen. Hänellä on historiaa prätkäendurosta, joka voi olla osasyy sille, miksi tämän tyyppisen kisaformaatit maistuvat.

”Tykkään hirveästi ajaa sokkona, mutta kotimaiset parkit tarjoavat pituuden ja flown takia aika vähän sitä lajia. Jos MGR ajettaisiin täysin sokkona, niin vauhdit toki vähän putoaisi. Nyt kun radat kävellään, käytännössä ensimmäinen kierros on ajettava mahdollisimman lähelle kisavauhtia. Tämä tekee hommasta aika erilaista, koska normaalisti ajettaessa tai kisojen treeneissä vauhtia tulee lisättyä pikku hiljaa, kunnes oma raja tulee vastaan”, Kari kuvailee tuntemuksiaan kisaformaatista ja sen eroa tyypilliseen maastopyöräenduron kisaan. Toimiko hänen strategiansa kilpailussa? ”Esimerkiksi EK3:lla oi hieno kohta: kividroppi – vauhtisuora – hyppy ja jarrutus mutkaan. Kaahaamisen riemusta tuli ajettua hypyllekin vielä aika reipasta vauhtia, mutta mutkaan jarruttaminen osoittautui jo alas tullessa mahdottomaksi, kun märkä juurakko ei oikein keskustellut jäykkäperän jarrutusominaisuuksien kanssa. Seurauksena tästä oli ulosajo ja lippusiimojen korjailu. Seuraavilla kierroksilla vauhtiin tuli enemmän malttia”, Kari kertoo. Hänen mukaansa koko rata pitää olla hereillä ja seurata rataa eikä vanhoja bermejä. Toisaalta hän myös kertoo, ettei turha yrittäminen tai kaahailu osoittautunut nopeimmaksi tavaksi kun virheet näkyivät heti EK ajoissa.

Kisajärjestäjän näkökulmasta on ollut valtavan mielenkiintoista kuulla, miten kuskit arvioivat kisapäivän kulkua ja millaisilla taktiikoilla kukin lähtee kilpailuun mukaan. Harjoittelulaskujen puute saattaa jossain määrin vaikuttaa kuskin vireystilaan tai jännityksen tasoon kisapäivänä, mikä voi myös korostaa yksilöllisten kisastrategioiden merkitystä. Samalla se voi myös antaa arvokasta tietoa kisaajan omista vahvuuksista myös muihin kisoihin valmistautumisessa.

Urheilijoita tapahtumassa oli mukana n. 60 ja sarjoista suurimman osallistujamäärän keräsi miesten yleinen. MGR:ssä on perinteisesti ollut kattava osallistujajoukko juniorisarjoissa, eikä tämäkään vuosi tehnyt siitä poikkeusta. Taitavien ja innokkaiden junnujen ajoa on ilo seurata ja samalla jännittää, minkälaisen vastuksen he tällä kertaa antavat varttuneemmille kilpakumppaneilleen. Nippelitietona mainittakoon, että M13 sarjan voittaja Vili Laukkanen olisi omalla ajallaan voittanut myös M40 sarjan ja sijoittunut miesten yleisessä kahdeksannelle sijalle. MGR on ollut mukava paikka myös nuoremmille kuskeille aloittaa kisailun. Rinnealueen kompaktin koon vuoksi huoltojoukot ovat tarvittaessa lähellä ja tapahtuman järjestäjä on sallinut nuorimmille kisaajille saattajan osallistumisen pyörän kanssa varmistamaan menoa.

Kisailu oli monessa sarjassa melko tasaista, mutta kirkkain kärki karkasi omille lukemilleen vain viiden kuskin suoriutuessa radoista alle neljään minuuttiin. Kaksi nopeinta kuskia kellottivat EK:iden kärkiajat suunnilleen vuorotellen Joonas Riihelän annettua päivän nopeimmaksi kruunatulle Huikurille kovan vastuksen, ennen kuin hänen kisapäivänsä päättyi kolmannella kierroksella valitettavaan kaatumiseen.

Tällä kertaa ajanotosta ja tuloksista vastasi MTBRallyn tehomies Marko Melko. Tulospalvelu toimi hienosti, luotettavasti ja iloisen jutustelun säestämänä. MGR 2022 tulokset kokonaisuudessaan löydät tästä linkistä ja rullaamalla sivun alalaitaan: mtbrally.com/tulokset

Kiitos vielä kaikki mukana olleet kisaajat, kannustajat, talkoilijat ja muut tapahtuman tukijat! Toivottavasti näemme taas ensi vuonnakin Mustavuoressa Gravity Racen merkeissä.